Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt.....

Kaunein joululaulu jonka olen kuullut.
 Olen aina pitänyt siitä, mutta 30 vuotta sitten siitä tuli läheisempi kuin mikään muu laulu. Silloin tapahtui sellaista jota ei voi koskaan unohtaa. Joka kerta kun kuulen sen, muistuu mieleeni silloiset tapahtumat.

Sisarus "parveeni" kuului tuolloin 2 veljeä ja 1 sisko. Mutta syksyllä 1978 tuli järkyttävä tieto. Veljeni Jukka oli hukkunut vene-onnettomuudessa Hangon edustalla. Maailma tuntui pysähtyvän siihen paikkaan. Oli vain kysymys: Miksi? Miksi näin piti käydä? Siihen ei ole tullut vastausta, vieläkään.

Muutaman päivän kuluttua tapahtui hieman kummallista.
Olin tuomassa liiteristä puita lämmittääkseni tuvan uunia. Juuri ennen rappusille nousua kuulin kovaa sirkutusta läheisestä marjapensaasta. Vilkaisin sinnepäin, luulin että joku lintu on tarttunut pensaaseen kiinni ja tarvitsee  apua. Lintu oli pikkuinen varpunen joka istui pensaan oksalla minua tuijottaen ja sirkutti minkä pienestä kurkustaan vain sai ääntä. Astuin varovasti lähemmäs, mutta lintu ei lähtenyt pakoon vaan jatkoi lauluaan. Menin vielä lähemmäksi. Pudotin puut sylistäni maahan, eikä sekään pelästyttänyt sirkuttajaa.
Ajattelin, että tämä ei voi olla totta, kysyin lintuselta: "Oletko sinä Jukka?" En ymmärtänyt vastausta jonka sain, kovasti pieni lintunen vain sirkutti. Metrin päähän päästi, mutta ei lähemmäksi, kun ojensin käteni jutellessani sille, lennähti pois. Koko päivän ajattelin, että olinko kuvitellut koko jutun vai oliko Jukka tosiaan käynyt minua tervehtimässä.

Iltapäivällä, navettatöillä ollessani, huomasi että navettaan sisälle oli tullut 10 varpusta, jotka istuivat putken päällä rivissä. Muuten, niitä onnettomuudessa menehtyneitä oli 10. Navetassa oli seinässä pieni, noin nyrkin mentävä reikä josta linnut tulivat sisään ja ne tulivat joka ikinen päivä yli kuukauden ajan. Onneksi ei ollut kovia pakkasia joten emme sulkeneet reikää vaan annoimme lintusten käydä vapaasti sisällä.
Kun onnettomuudesta oli kulunut 40 päivää ( laskin sen jälkeenpäin katenterista), menin navettatöilleni taas, niin kuinka ollakaan, varpuset odottivat jo siellä, eivät rivissä vaan mikä minkin putken päällä tai karsinan aidalla. Mutta 2 varpusta istuivat "aitiopaikalla" karsinan yläpuolella ja toinen niistä aloitti taas konsertin. Se sirkutti minkä taas sai pikku kurkustaan tulemaan. Yritin taas kysellä mitä se halusi sanoa, mutta en vain ymmärtänyt, kuuntelin sitten lumoutuneena sitä laulua. Useita minuutteja kestävän konsertin jälkeen kaikki linnut lensivät seinän reijästä ulos.

Kyllä senkin jälkeen varpusia kävi navetassa lämmittelemässä, mutta eivät olleet enää kesyjä eivätkä konsertoineet.

Sitten tuli joulu ja joululaulut alkoivat kuulua joka puolella. Kun korviini kantautui laulu "Varpunen Jouluaamuna", pysähdyin kuuntelemaan sanoja tarkasti. Siihen asti sanat olivat olleet minulle samantekeviä. Silloin olin varma, että pieni veljeni enkeleitten maasta tuli minua tervehtimään ja jätti lopulliset hyvästit navetassa.

Niin uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin, silti se on totta.