Matkakertomuksen osa 1.

Jo syksyllä tuli miehelle kutsu entisen työporukan tapaamiseen, joka tapahtuisi seuraavana kesänä Saimaan kanava-risteilyn merkeissä. No, sehän nostatti heti matkakuumeen häneen. Se tietysti oli "tarttuvaa lajia" koska minäkin sain sen. Ilmoittauduimme mukaan heti siltä seisomalta, hän innoissaan näkemään työkavereitaan ja minä näkemään sen paljon puhutun kanavan.

Viime viikolla matka sitten toteutui. Valmistauduin matkaan etsimällä netistä informaatiota kanavasta ja sitähän löytyi yllinkyllin. Jopa virtuaalimatkakin kanavaa pitkin.

Omalla kyydillä oli matkustettava Lappeenrantaan josta matka jatkui laivalla. Kysyin mieheltä, mihin aikaan se auto sitten starttaa kotipihasta, että tiedän joutua ajoissa kyytiin?

"Kyllä sitä keretään hyvin jos sitä puolen päivän aikoihin lähtisi," vastasi hän. Sittenhän voinkin tehdä hommani aivan rauhassa ilman "helma hampaissa" juoksemista.

Mutta annapas olla, perjantai-aamuna isäntä istuu jo 10-aikaan takki päällä ja katsoo sen näköisenä, että eikö se muija jo ala joutua. Onneksi arvasi pitää suunsa kiinniSilmänisku.

Klo 11 sitten pääsimme lähtemään ja sillä seurauksella että muutaman km:n päässä olikin edessä vartin kestävä odottelu, lossinkuljettaja piti ruokatuntia. Sitten olikin minun vuoroni pitää suuni kiinni.

Matka jatkui Vihreän kullan kulttuuritietä. Alkoi sataa tihuuttaa. Juttelimme niitä näitä, yksi aihe käsitteli Suomen suurinta saarta. Se ei uusimpien tietojen mukaan olekaan enää Soisalon saari vaan Sääminginsalo. Vähän kiistan poikastakin kehittyi aiheesta, mutta minulla oli asiasta tietoa, olinhan tehnyt "tutkimus matkoja", netissä tietty.

Soisaloa ei hyväksytä saareksi, koska sitä ympäröivä vesistö ei ole joka puolella samassa tasossa. Se oli faktaa se, jota vastaan ei sopinut kiistellä.

Ajaa huristelimme jo Via Kareliaa hyvää vauhtia kohti määränpäätä. Lähestyessämme Lappeenrantaa tuli kuskille hätä, kuinka osaamme oudossa kaupungissa yöpaikkaamme? Ei ongelmaa, olen ratkaissut senkin pulman, minulla oli kartta ja ajo-ohjeet tulostettuina mukana. Aloin olla jo ylpeä itsestäni, jotain olin oppinut viimeisen elinvuoteni aikana.

Vähällä oli kuitenkin iskeä paniikki, kun kartta ei pitänytkään yhtä nykytilanteen kanssa. Oli tietyöt käynnissä kaupungin laitamilla ja siitä johtuen kartanlukija olikin pudota kärryiltä, onneksi kuskin hoksottimet toimivat ja pääsimme kaupunkiin ja sieltä majapaikkaan.

Hiukan levättyämme lähdimme tutkimaan ympäristöä, että tietäisimme aamulla mihin päin suunnistaa satamaan päästäksemme. Helposti se löytyikin, kun niin lähellä jo olimme joten päätimme tutkia aluetta laajemmaltikin. parissa kaupassakin pistäydyimme, että kantamista kertyi. Ja oudoilla kaduillakin kuljeksimme jo, kun yht' äkkiä miestä vietiin, jotain mennessään sanoi, mutta en kuullut sitä. Mikähän sille nyt tuli,  mietin. Osaankohan nyt yksin perille vai jäänkö harhailemaan lopuksi ikää vieraita katuja? Puhelimenkin jätin hotellin yöpöydälle. Sitten muistin että onhan minulla se kartta laukussa, onneksi. Vihdoin olin selvillä missä yleensä olin ja mihin päin piti mennä. Kuljin yhtä katua pätkän ylös ja toista alas raahaten kassia mukanani. Kassi, jossa oli ostamani paksut kirjat, alkoi jo painaa kuin synti ikään, mutta ei se mitään, olinhan tottunut olemaan "kuorma juhta".

Kiukku  alkoi nousta pintaan, kun hotelliakaan ei alkanut näkyä, luulin olevani eksyksissä. Hemmetin ukko minkä teki taas, jos nyt vielä sen näen niin pakko puhua "pari sanaa lemmestä!"Huuto

Kyllä se yösija vihdoin löytyi ja kun avasin oven, isäntä makasi petillään selällään kaikessa rauhassa televisiota katsellen. Selitti puolustuksekseen, että oli tullut niin kova vessahätä. Jätin sillä kertaa sen "lemmestä puhumisen" kun oli kerran niin pätevä syy, enkä ole luonteeltani väki valtainen.

Kuuman yön jälkeen valkeni lauantai-aamu. Todellakin kuuma yö, miksi hotellihuoneet ovat aina niin lämpimiä, patjat niin pehmeitä ettei voi kylkeä kääntää, pitää nousta ensin ylös ja käydä sitten toiselle kyljelleen. Tyynytkin sellaisia lutteroita.

Aamiaisen jälkeen piti suoriutua kiireellä laivarantaan, jo klo 7,30. Tullitarkastus ja matka alkoi.