sunnuntai, 14. huhtikuu 2019

Äänestyspäivä

Moi!

Äänestyspäivä on kallistunut jo iltaan jaäänestyspaikkojen ovet on suljetut jo aikoja sitten. Ääntenlaskentakin taitaa olla jo loppusuoralla. En enemmälti ole seurannut koko asiaa, mutta ei voi välttyä kuulemasta kun telkkari pulisee selän takana.     Itse kävin uurnalla ennakkoäänestys päivänä.Tosin olisin sen tapahtuman mielellään jättänyt väliin, mutta lievän painostuksen alaisena suoritin kansalaisvelvollisuuteni. 

En ole ollenkaan kiinnostunut politiikasta, en ymmärrä sitä yhtään. Tärkeätä se joka tapauksessa on, miten muuten tätä Suomea pystyisivät nuo viisaat ihmiset pitämään "pystyssä" ja eteenpäin luotsaamaan. No...nyt saa tämä politikointi riittää sitä ymmärtämättömän ihmisen osalta.

Oho, joko se kello on taas karannut näyttämään myöhäistä aikaa. Jospa lähtisi jututtamaan Nukku-Mattia muutamaksi tunniksi. Huomenna onkin työntäyteinen päivä tiedossa. Ajattelin tehdä vielä ruisleipää ennen kesän tuloa. Kesäksi jätän sen työn tauolle, ei sitä helteiden aikaan pysty tekemään kun  on kuuma muutenkin ja joutuu uunia lämmittämään kovasti. Muutenkin koko leivän teko on vähän turhauttavan tuntuista kun syöjiä ei ole kuin tuo lähiomainen yksin, itse kun en sitä SAA syödä.

Ei muuta kuin pää pehkuihin.

lauantai, 13. huhtikuu 2019

Ihmeellinen muisti

Tämä blogi on ollut vuosia tauolla ja sitten kun oli aikomus alkaa kirjoitella uusia asioita, niin kappas kun en päässytkään sisälle. Vaikka kuinka yritin muistella kirjautumis ohjeita niin ei, ei sitten millään. En ymmärrä mikä väläys nyt oli, kun kokeilin ilman kirjoitus aikomusta, niin aukes kuin aukesikin. Joku solmu tuolla aivojen perukoilla tais purkautua. Hyvä juttu.

Tällä hetkellä ei ole oikea aika mihinkään sepustuksen tekoon, univuode kutsuu jo. Siispä yritän joku toinen päivä uudelleen, mikäli en unohda kuinka tänne pääsee. Joten...hyvää yötä.

keskiviikko, 28. joulukuu 2016

Joulu oli taas, joulu meni taas.

Hiphei ja hurraa! Vielä onnistuin pääsemään tälle alueelle. Koht'sillään tulee kuluneeksi vuodenpäivät kun viimeksi jotain tuhersin. En aluksi ollut muistaa tarvittavia tunnuksia, mutta vihdoin  ne pulpahti jostain vanhojen muistojen syövereistä, joten nyt sitten ollaan tässä vaiheessa.

Se on taas joulu taakse jäänyttä elämää, tänäkin vuonna. Hulinaa ja huisketta riitti vaikkakin pienemmässä mittakaavassa kuin muutamana edellisenä jouluna.

Ensin olin sitä mieltä, että vietämmekin lähiomaisen kanssa hiljaisen ja rauhallisen joulun mikäli se hänen kanssaan onnistuu... sähköjäniksen. Puolet jälkikasvusta kun ilmoitti olevansa estyneitä saapumaan Savoon asti. Ajattelin että vanhemmat lapset viettäköön myös omalaisensa joulun, ei tarvitse huolehtia meidän vanhojen "viihdyttämisestä". Mutta niin vain takajaloilleen nousivat, ei tule kuuloonkaa yksin mökkiin jäämisestä, mukaan vaan yhteiseen riemuun. No, mikäs siinä, viettäkäämme aatto suuressa tuvassa. Mutta lupasin joulupäivän ruokailun järjestää täällä pienessä tuvassa.

Aloitin menyyn suunnittelun, mutta tietysti siihen tuli heti muutoksia. Oli kylätalolla KAUNEIMMAT JOULULAULUT ja sinne oli  mentävä. Ja lennokkaasti, eli lensin pihalla komiasti selälleen. Luulin että selvisin säikähdyksellä, mutta kyllä se illanmittaan tuntui sydänvaivoina. Seuraava päivä menikin lepäillessä. Siitä selvittyäni päätin leipoa joulupullaa. Lämmitin uunin, alustin taikinan, tein ruokaa, vastailin puhelimeen yms. Aloitin leipomisen ja samassa tuli jo nuorta porukkaa seuraamaan hiihtoja tv:stä. 

Yht'äkkiä minua alkoi oksettaa. Huusin että leipokaa pullat, minä en jaksa, tauti iski.

Kyllä pullat tuli leivottua ja kaikki muukin senhetkinen homma. Siinä sivussa mummokin hoidettua. Illemmalla sain sitten "kurin palautusta" eli pysyä iisisti jatkossa eikä hyppiä liikoja. No ei sitten hypitty. Onneksi oli piparit leivottu, ilman niitä ei tunnu joululta. Vähän niinkuin salaa yritin kyllä hommiani hoidella, sain lähiomaisen kaveriksi "villakoirien" metsästykseen. Hän oli vähän sitä mieltä että mitä niitä hätyyttelemään, sopiihan ne olemaan vaikka sängyn alla. Mutta pelkäsin että haukkumaan vielä mokomat alkavat, pitäähän niitä pois imurilla hätistää.

Aatto tuli ja liukkaat pihat ja tiet. Haudoilla käynti hieman pelotti kun oli niin liukasta. Illemmalla isossa tuvassa odotettiin pukkia joka toi taas röykkiön paketteja ja helpotti nuorimmaisen jännitystä. 

Aatto-illallinen oli mahtava...taas. Kyllä oli ison tuvan emäntä ahertanut sen eteen, onneksi oli käly ja tyttäret apuna. Minä vain valmista odotin ja tietysti ähkyyn asti taas söin. 

Seuraavana, eli joulupäivänä, porukka kokoontui tänne meille. Ja taas taas toistui edellis-iltainen tapahtuma. Ja ruokaa riitti, vaikka 14 henkeä pöydän ympärille kertyi. Ja taas oli mahanahkat pinkeinä. Mikähän siinä on että jouluna pitää ahtaa sitä ruokaa sisäänsä niinkuin olis nälässä pidetty muutama viikko. En ymmärrä.

Kyllä se oli mukavaa viettää joulu suuren sakin kanssa, tuntee että ei ole yksin. Vaan joskus haluaa hiljaisenkin joulun kokea, etenkin näin vanhana. Toisaalta , luulen että senkin tulen vielä kokemaan joskus tulevaisuudessa. Mutta sitä en usko että kohtaloni olis yksinäiset joulut. Minulla on niin ihanat ja kiltit lapset että eivät he ihan siihen pisteeseen laske tapahtumien mennä. 

torstai, 28. huhtikuu 2016

Päivä pulkassa

Siinä se päivä meni taas että pätkähti. Mitään näkyvää en saanut aikaseksi koko päivänä, ehkä sitten toisena päivänä. Virkkaustyössä olen päässyt jo keskuskuvion puoleen väliin. Toivossa on hyvä elää että saisin venytettyä vähän pidemmälle, näkisivät lapset että olen edes yrittänyt jotain.

Päivä oli tänäänkin niin sateisen oloista ettei marjapensaisiin ollut asiaa, ei niitä sadesäällä voi ruiskuttaa. Eilenkin satoi ihan koko päivän. Mutta Vapuksi on luvattu jo parempaa säätä, silloin ruiskuttelen.

Tänään varasimme pikku-pikku matkan että ei homehduta täysin tänne metsään. Sitten lähiomainen huomasi että passiakin tarvitaan matkalla. Hyvä tavaton...nehän meni jo vanhaksi tammikuussa. Huomenna on lähdettävä jonkunlaista tunnistus paperia hommaamaan, ei taida kela-kortti kelvata, eikä ajokorttikaan.

Pitää varmaan lähteä katsomaan haluaako kissa tulla yöksi sisälle. Nykyään tykkää viettää öitään ulkona ja päiväksi tulee sisään makoilemaan. Ja nukkumaan tässä on itsekin mentävä, tuolla makuukamarissa taitaa tuutulaulu jo soida (kuorsaus), ei sitä muuten jaksa kaupunkireissua huomenissa heittää.

tiistai, 26. huhtikuu 2016

Uusi aluevaltaus

Ette kyllä usko mikä minua taas viirasi., niinkuin ei olisi mitään muuta tähdellisempää tekemistä.

Ajattelin virkata ohuenohuesta langasta pienen pitsiliinan. Löysin lähiomaiseni vanhan tädin virkkaaman kauniin pitsiliinan jonka mallin mielsin aika helpoksi toteuttaa. Kun vielä kaapissa oli äidiltäni perimät tarvikkeet, pitsin virkkaamiseen sopivia virkkuukoukkuja sekä ohutta pellavalankaa. Tutkiessani koukkuja huomasin että mukana oli vielä koukku jolla olin virkannut kansakoulun käsityötunnilla nenäliinoihin ym. reunapitsejä. Koukku oli niin pieni etten sitä edes vanhoilla silmillä erottant, nimittäin sitä väkästä, vaikka nenälläni oli uudet rillitkin. Piti sormin tunnustella ja todeta että kyllä oli.

                                      Aloitin ketjusilmukoilla. Koko ajan päässä pyöri ettei tästä tule mitään, lanka karkasi jatkuvasti sormien välistä. Tosin hieman suuremman koukun otin käyttöön, mutta silti. Aloitin toisen kerroksen ja pidin jo varmana että siinä on tulossa jatkoa "tulevaan  näyttelyyni" joka koostuu ainoastaan kesken jääneistä käsitöistä. Pääsin jo kolmannelle kerrokselle, mutta sitten tulikin jo nälkä ja piti nousta etsimään välipalaa.

Aika näyttää yltääkö tämä valtaus pidemmälle, mutta pahasti pelkään että työ "näyttelyyni" päätyy. Toisaalta...toivossa on hyvä elää, jospa edes yhden liinan saisin aikaan tämän maallisen vaelluksen aikana. 

Se tärkeempi työ olisi ollut tänään marjapensaiden kevätruiskutus. Aloittelinkin sitä, mutta alkoi sataa tihuutella niin ei onnistunut ruiskutukset.