Jokainen ihminen varmaan näkee unia, kuka enemmän, kuka vähemmän. Joillekin jää hyvin myös mieleen ne, kertoilevat sitten innoissaan millaista oli nähnyt.

Itse näen paljon unia, mutta unohdan useimmat heti, kun vain silmäni avaan. Muutamat unet kyllä jostain syystä palautuvat mieleen.Useimmat unet ovat kyllä hyvinkin sekavia, mielestään on muistavinaan ne, mutta kun ei saa mistään 'kiinni'.

On myös ihmisiä jotka näkevät ns. enneunia. Olen muutaman kerran itsekin nähnyt sellaisen, harvoin tosin sellaista tapahtuu.

Yhden, enneuneksi luokittelemani, unen muistan hyvin. Se tapahtui kauan sitten. Olin jo naimisissa, mutta lapsia ei ollut, ei edes tulossakaan. Se oli seuraavanlainen.

Olin Helsingissä kylässä ja minulla oli 2 lasta, ruskeasilmäinen poika, noin 4 vuotias ja jolla oli Norjalais mallinen villapaita ja vajaa vuoden ikäinen tyttö, joka ei vielä osannut kävellä. Katsoimme kerrostalon ikkunasta kadulle jossa meni joku sirkus kulkue. Kun kulkue meni nurka taakse, poika kurottautui ikkunassa enemmän nähdäkseen vielä niitä, mutta putosikin ulos. Onneksi ikkunan alapuolella oli sellainen uloke joka esti putoamisen kadulle (useita metrejä). Yritin kiskoa poikaa takaisin onnistumatta. Liu'utin tytön kainalostani lattialle että sain molemmat kädet työhön ja sain pojan nostettua sisälle. Siinä sitten istuimme lattialla ja itkimme kaikki kolme.

No, se oli mielestäni vain uni muiden joukossa ja unohdinkin sen pian.

Muutamien vuosien kuluttua aloimme laajentaa taloamme ja kaivuri kävi kaivamassa suuren montun talon päätyyn. Eräänä päivänä, yläkerran ikkunasta monttua katsoessani, uni muistui mieleen.

Silloin meillä oli jo 2 lasta, 3½ vuotias poika (jolla oli ruskeat silmät ja norjalais-villapaita) ja reilu ½ vuotias tyttö. Aloin pelätä, että jospa poika menee ja avaa yläkeran ikkunan ja putoaa siitä.

Kerroin pelkoni ja myös uneni miehelle, joka otti asian todesta ja laittoi ikkunan sillälailla ettei sitä niinvain avatakaan.

Neuvolassa lasten kanssa käydessäni, kerroin neuvolan tädille että en saa rauhaa ennenkuin tyttö alkaa kävellä, kerroin myös uneni. Neuvolan täti kielsi ajattelemasta sellaisia asioita, uniahan ne vain ovat. Mutta minä olin kyllä varuillani koko kesän, vaikka tyttö jo alkoi kävelläkin .

Pojalla oli koko kesän kova nuha, mutta emme voineet viedä lääkäriin, kun podimme rakentamisesta johtuvaa kroonista rahapulaa. Päätimme kyllä, että kun lääkärimaksun verran saamme ylimääräistä rahaa, heti käytämme pojan tutkittavana.

Tuli jo syksy, rakennus alkoi valmistua ja vihdoin pystyimme suunnittelemaan lääkäri reissua. Mutta yllätys, yllätys, nuha olikin jo parantunut.

Se unen putoaminen olikin pojan heinänuhan puhkeaminen. Sitä se ennusti, usko tai älä.

Toisen uneni näin  samanaikaisesti tapahtuman sattuessa. Matkaa oli minun ja tapahtuman välillä ainakin 400 km.

Unessa olin mieheni kanssa meidän pienessä autossa, joka seilasi järvessä irronneen lossin kääntösillan päällä. Takanamme meni 2 suuren suurta rahtilaivaa synnyttäen aikamoisen aallokon. Pelkäsin armotomasti. Rannalla oli ihmisiä jotka suunnitelivat meidän pelastamista rantaan. Siihen tuli myös armeijan suurta herraa muistuttava mies joka kuului sanovan, että tarvitaan kaasupulloa nyt, muuten niitä ei saada tuolta.

Siihen heräsin. Ensimmäinen ajatus oli: Mitä nyt on sattunut? Mies oli matkatöissä, Suomenlahdella muistaakseni, syväväylän ruoppauslautalla.

Oli jo aamu, mutta en voinut lähteä navetalle töihin ennenkuin olin ensimmäiset uutiset kuunnellut. Ei ollut tapahtunut mitään onnettomuutta, mutta rauhaa en saanut, aina kun oli uutisten aika, tulin kuuntelemaan ne. Vasta puolenpäivän aikaan rauhotuin koska ei tullut onnettomuus uutista eikä kukaan soittanut huonoja uutisia.

Kului muutama päivä ja mies tuli vapaa viikolleen. Kertoi, että eräänä aamuna oli ollut pieni seikkailu. Olivat työkaveri kanssa nukkuneet pommiin ja yhteysalus poralautalle oli lähtenyt. Olivat kuitenkin saaneet yhden miehen viemään heitä pienellä, heppoisella paatilla työmaalle. Matkan varrella oli pari rahtialusta seilannut vastakkaisiin suuntiin aiheuttaen ristiaallokon, joka sitten heitteli pikku-purtta ylös ja alas. Jossain vaiheessa aallon harjalta alas tullessa oli veneessä ollut kaasupullokin hypännyt metrin verran ylöspäin paiskautuen veneen pohjalle. Onneksi pohja oli kestänyt. Ehjin nahoin olivat kuitenkin perille päässeet.

Kuuntelin silmät soikeina juttua, tuotahan se minun uneni tarkoitti. Kyllä, päivä ja kellon aikakin täsmäsivät.