Niin siinä vain kävi, että olin hetken kiipelissä.

Raivasin vähän vaatekaappiani ja sieltä perältä löysin aika uuden näköisen mustan pitkän hameen. Ensin ihmettelin mikä hame se mahtoi olla, en muistanut yhtään kyseistä vaatekappaletta. Tietenkin piti kokeilla sopiiko se, käyttöä kyllä löytyisi. Sukelsin hameeseen ja sainkin sen kainaloihin asti, mutta sitten tulikin tenkkapoo. Ei suostunut laskeutumaan alemmas... eikä noussut ylemmäksikään. Kiskoimpa mihin suuntaan tahansa hame pysyi siinä mihin olin sen kiskaissut. Tietenkin olin yksin kotona joten ei ollut ketään jonka olisin apuun huutanut. Näinkö tässä on odotettava muutama tunti, ennenkuin lähiomainen tulee kotiin, ajattelin kauhuissani. Sitten sitä kuittailua eukon hameeseensa sotkeutumisesta sais kuulla viikkotolkulla. Vai pitäskö soittaa vunukka apuun? Äkkiä hän tänne mopolla pyrähtäisi, jos vain kotona sattuisi olemaan. Mutta muistelin, että hänellä oli juuri sinä kyseisenä päivänä jossakin käynti. En soittanut vaikka olo alkoi olla tosi tukala.

Olin jo niin epätoivoinen että ajattelin etsiä sakset ja leikata koko hameen kahtia saadakseni sen pois kainaloistani. Vihdoin viimein aikani kiemurreltuani ja kiskottuani sain sen hivutettua pääni yli ja helpotus oli taivaallista.

No, hame säilyi ehjänä ja minä hengissä. Lopuksi alkoi jo naurattaa ajatus, mitä jos joku naapurin isäntä olis pistäytynyt jotain työkalua lainaamassa ja oliskin joutunut pelastamaan emäntää tukalasta tilanteesta. Mikä häpeä ois ollutkaan.

Kyllä se muistikin palautui ajastaan, olin sen hameen hankkinut johonkin hautajais tilaisuuteen. Niinhän siinä aina käy, että käyttämättömänä kaapin perällä ollessaan vaate kutistuu, eikä sitten löytyessään sovikaan enää päälle.

Nyt ainakin tiedän, että näitä "löytöjä" eteen sattuessa tarkistan numeron ja vähän mittailen ennenkuin alan sovittamaan. Laitoin hameen takaisin kaapin perälle ja toivon HARTAASTI että seuraavan kerran "kun tapaamme" se sopisi ylleni.