Se on taas syksy, tuntuu että edellisestä on vain hetki vain hetki. Pimeetä on aamusta iltaan, etenkin sateisena päivänä. Ja sadettahan on riittänyt. Toisaalta, sehän kuuluukin syksyyn, mitä siitä valittamaan. Itseäni ei pimeys ja synkkyys häiritse, lienenkö niin synkkämielinen olemassani. Oli niin tai näin, nautimpa tästä niin kauan kuin sitä kestää.

Saunan kiuas oli palanut puhki tässä syksyn mittaan ja savutti aina lämmitettäessä. Vihdoin saatiin uusi kiuas ja minulle valkeni saunanpesupäivä. Aikani katselin seiniä: voi pahus sentään, vasta muutama vuosi sitten paneloitiin ja kaakeloitiin pesutilat ja nyt tämän näköiset. Miten ihmeessä jaksan hinkata noet pois, kun olkapäätkin ovat niin kipeät.

Mutta ei hätää, onhan minulla painepesuri,muistin. Hilasin pesurin saunaan ja niinpä sai nokikerrokset kyytiä. Nyt on kiuas lämpiämässä ja kohta päästään kylpemään puhtaaseen saunaan.

Olen neuloa väkertänyt ahkerasti koko syksyn ajan. Joululahjat alkavatkin olla jo paketoimista vaille. Ikäni olen ollut huono neuloja, mutta nyt on mennyt jotenkin "veriin" se puikon viputtaminen, varmaan jonkin sortin mielenhäiriö kyseessä. Kohta alkaa telkkarista joka iltainen lempi ohjelmani "Sydämen asialla" ja silloin istahdan tuohon takanani olevaan nojatuoliin, lähiomainen siirtyy sovinnolla sohvalle, ja otan neuleen ja siitä se taas jatkuu ... sukan varsi.

Kello on jo 5 ja ulkona on aivan säkkipimeää. Alanpa siirtyä tunniksi tuoliini odottelemaan saunan lämpiämistä ja samalla katson sen lempiohjelmani sekä jatkan neuletta. Siinä tulee iskettyä 3 kärpästä ihdellä iskulla.