...siis nämä vuoden päivät.

Elämme nyt vuoden 2011 viimeistä päivää. Elettyyn vuoteen mahtuu jos jonkinlaista tapahtumaa, osa jo tietysti haipunut muistoista, varmaan vähemmän mielenkiintoiset tapahtumat. Muutamat sitävastoin ovat syöpyneet mielen sopukoihin paremmin, putkahtaakseen esille muisteltavaksi  joskus myöhemmin.

Viime talvenhan varmaan jokainen suomalainen muistaa, ne ihanat, syvät hanget ja kipakasti paukkuvat pakkaset. Niitä nyt haikein mielin muistellaan odotellessa uutta talvea. Se uusi onkin näet edellisen vastakohta. Lämmintä on useita asteita, ei järvet jäädy. Maakin on "musta" eli lumeton. Tosin jouluna satoi pienen kerroksen lunta, jonka pyhien mentyä vesisade pyyhki pois. Mutta saimmepahan valkean joulun, joka monelle tuntui olevan elämää suurempi asia.

Nyt tänään Luoja ripautti hieman sitä talvista maanpeitto ainetta, myös muutaman asteen pakkastakin antoi. Saa nyt nähdä kestääkö kevääseen.

Mennyt kesä oli edellisenlainen, kuuma ja pitkällä sateettomalla jaksolla varustettuna (jos en nyt aivan väärin muista). Nyt ennustankin ensi kesän säätä senverran, että voi olla kylmä ja kostea. Näihin minun ennustuksiin ei ole luottamista, mutta ajattelin niin, kun 2 kesää oli kuumaa ja kuivaa, niin on vastakohdan vuoro kuten talven säilläkin. Olkoon millainen sitten tuleneekin, kaikki on vastaan otettava, eikä narista siitä.

Meillä sattui iloinen yllätys. Iloinen ja iloinen...miten sen kukakin ottaa. Nuoresta koirastamme Lissussta, tuli yllättäen teini-äiti. Itse en kiinnittänyt asiaan ihmeempää huomiota, mutta lähiomainen mesoi että Lissulle ei saa antaa ruokaa kuin vähän, näkyy niin lihoneen kovasti. En voinut (onneksi) katsoa sen anovaa, nälkäistä katsetta ja sujauttelin jopa herkkupalojakin sille. Pari päivää ennen joulua l-omainen toi Lissun luokseni ja kysyi kauhuissaan:"Katoppa tekee tämä pentuja, kun tuo maha on niin mahtava?" En tarvinnut kuin vilkaista mahan alle niin näin ettei synnytykseen mene kuin hetki.

Niinhän siinä kävi, että pyhien mentyä (tiistaina) kuopus aamuvarhaisella toi koiran kopista 5 pulskaa pentua.

Kyllä siinä kalenteria plarattiin ja metsästys-päiviä muisteltiin, milloin oli mikäkin koira mukana metsällä ja koska oli kiima-aika loppunut.

Tapahtunutta ei voi enää taaksepäin kelata. Tämä teini-äiti (1v 4kk) säilyi koettelemuksestaan terveenä ja pennut on virkeitä ja pulskia. Hyvin pitää huolta lapsosistaan, ymmärtää näköjään mikä on homman nimi.

Asiasta toiseen: Enemmiltä sairasteluiltakin on vältytty. Mutta näköjään se on tällä iällä jo niin että eräänlainen kiintiö pitää täyttää tuossakin asiassa. Siispä minä sainkin joulu-kukkasen... ruusun kaikkine piikkeineen, jalkaan. Nyt olen tämän viikkoa potenut sitä ja nukkunut lääketokkurassa ikäänkuin olisiollut univelkaa (jota ei kyllä ollut). Nyt on jo paremmalla puolella, eli "ruusu lakastumassa". Silti en uskalla lähteä tuonne naapuriin raketteja laukomaan. Tosiasiassa en ole ollenkaan ilotulitteiden ihannoija, joutavaa rahan polttamista.

Nyt lähdenkin tämän vuoden viimeisiin saunan löylyihin, vanhan vuoden pölyt pesemään pinnasta pois.

 

Toivotan kaikille blogini lukijoille  ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!