Lueskelin tuossa hiukan tämänpäivän tuoreita blogeja ja silmääni sattui sellainen kirjoitus kuin "Rahako ratkaisee".
Siitä tuli mieleeni isäni kertoma juttu rahan mahdista vuosikymmeniä sitten. Ja tämä tarina on tosi, ei mikään vitsi.
Talon isäntä lähti kaupunkiin auton ostoon. Isäntä oli tunnettu siitä että ei hienostellut turhia joten ostoksilleenkin lähti työhousuissaan ja sarkapusakassa, reppu vain selkään ja lapikkaat jalkaan. Polkupyörällä tais vielä kaupoille polkaista. Katseli uusia ja hienoja autoja aikansa. Vihdoin tuli automyyjä paikalle joka sitten sai tietää että asiakas oli aikeissa ostaa kyytipelin.
"Tänne päin, olkaa hyvä, täällä on käytetyt autot," kehoitteli myyjä isäntää toisaalle liikkeessä.
"En minä vanhoja, uutta tulin ostamaan", isäntä murahti.
"No, täälläpäin olisi sitten uusia, halvempia autoja. Tässä on esimerkiksi Moskovits (?) merkkisiä, kestäviä kärryjä. Mitenkä tämä merkki kävisi?"esitteli myyjä.
Isäntä siihen yks'kantaan tuumasi:" Meijän emäntä on sellaisella verellä varustettu, ettei istu idän autoon."

Sitä en nyt muista tuliko kauppa sitten Angliasta vaiko jostain muusta merkistä, mutta kauppa kuitenkin.
Myyjä alkoi neuvotella maksusuunnitelmista ym. kauppaan kuuluvista järjestelyistä.
"Jos jaksatte oottaa, niin maksan sen nyt heti," tuumasi isäntä ja riisui repun selästään, ottaen rahat esille.
Silloin alkoi liikkeestä löytyä tuolia isännälle ja kehoitusta käydä istumaan jne.
"Jaksan minä maksaa seisallaankin," oli isännän kommentti siihen.

Niin että näin on ollut rahan mahti ennenkin. Sitä se tuntuu olevan vieläkin.