Niin siinä kävi taas, että tuli joksikin aikaa uutta opeteltavaa. Nimittäin tuossa oikean vuosiluvun oikeinkirjoituksessa.. Varmasti menee aikaa ennenkuin se menee automaattisesti oikein, minulla ainakin. Juuri kun on oppinut luvun 2009, niin kohta se onkin kirjoitettava 2010. Hankalaa tämä elämä joskus .

Tuntui tässä, että nämä blogin päivityksetkin jäävät aivan toisarvoisiksi asioiksi, kun hurahdin taas uuteen juttuun . Facebook on se joka meinas syrjäyttää tärkeät asiat ja ottaa pääosan meikäläiseen elämässä.  Joulun aikaan sain apua siinä hommassa, kun meidän omat tietokone-experttimme olivat käymässä. Alkuun innostuin, ehkä liikaakin. Eilen piti jo ottaa expertteihin yhteyttä, olenko sohlannut jo liikaa, mutta en kuulemma olekaan, miten se sitten lieneekään.

Alku-innostuksen mentyä olenkin tullut siihen tulokseen, ettei se nyt aivan sitä olekaan, mikä on minun juttuani. Oikein hyvä yhteydenpito väylä kuitenkin. Serkku-poikia olen löytänyt monta joihin ei muuten ole tullut pidettyä yhteyttä, joulukorttia lukuunottamatta, niin nyt voi vaivatta vaihtaa kuulumisia .

Ja mikä oli myös mieluinen yllätys. Tuoreita kuvia näin omasta mummolastani jossa nykyisin ei enää tule käytyäkään. Sekä kuvia ja videota 95-vuotiaasta tädistäni. Tuli niiiiin nostalginen, haikea olo peräti.

Saa nyt nähdä, kuinka vahvan jalansijan tämä facebook tässä elämässäni saa, tulevaisuus näyttää. Ainakin tuli viimeinen tietokone kurssi täydellisesti suoritettua. Mites on teidän toisten kurssilaisten laita?

Viime yö oli taas se rakettien paukuttelu yö. Neidit E ja M tulivat mummolaan yökylään, sillä perinteitä on kuulemma pakko noudattaa. Meillähän on ollut tyttöjen kanssa perinteenä tehdä uudenvuoden lupaukset yhdessä.

Aloitimme saunomisella. Löylyn oton lomassa tytöt kävivät hangessa, jota ei kyllä ollut kuin nimeksi. *Yks´mummo* ei vain uskaltanut lauteilta lähteä, puolustukseksi sanoin ,että ihmiset luulee norsun karanneen jostain ja tulleen meille jälkiä tekemään. Ei paljon tarenneet tytötkään pyörähdellä, senverran oli pakkasta, lähes -20 astetta.

Ei sitä rakettien ampumista puoleenyöhön jätetty, kun pikku-pojatkin tulivat sitä toimitusta katsomaan. Itse en niin kovasti perustele ilotulituksista, mutta piti sitä seuraksi pihalle vääntäytyä. Hienon näköistähän se kieltämättä oli, rahan tuhlaus .

Tinanvalaminen oli sitten vuorossa, johon myös en osallistunut itse, tytöt ukin kanssa suorittivat ne taikamenot. Ukki vetäytyikin sen jälkeen yöpuulleen. Me naisväki, jäimme syömään karkkia ja juustonaksuja, kun vielä oli tilaisuus ennen vuoden vaihtumista. Keksittiin siinä nimikin mummon omalle hali-nallelle. Nimi ei saanut muistuttaa tytön eikä pojan nimeä, mahdollisimman anonyymi piti olla. Monenlaista ehdotusta oli tarjolla, mutta kaikista löytyi joku vika. Viimein löytyi oikein osuva tuollaiselle pehmeälle ja taipuisalle nallukalle. Siitä tuli VEMPPU. Tässä sitä yhdessä istutaan nyt ja kirjoitetaan, mummo ja Vemppu. Vemppua niin hymyilyttää, kun huomaa että siitä kirjoitetaan .

Kun mahat olivat makeaa täynnä, niin siirryimme siihen lupaus-puoleen. Viimevuotinen kirjekuori otetiin esille, sinetit murrettiin ja jokainen sai lukea edellisen lupauksensa ääneen ja arvioda mikä oli vuoden tulos. Tytöt olivat onnistuneet hyvin , mutta miten oli mummon laita? Ei yksikään lupaus toteutunut, huono juttu , aivan hävettää. Niin varma vielä olin vuosi sitten että olin loppuun laittanut tekstin: "Jos nämä lupaukset eivät toteudu, olen aivan kakka-mummo." Nii'in, sellainen  sitten olen, ei mahda mitään . Tuo on kyllä väärin sanottu, olisihan tuon arvo nimikkeen voinut välttää jos olisin ollut lujaluontoisempi.

Teimme uudet lupaukset odottamaan ensi uuttavuotta.

Uudenvuoden päivä valkeni pakkas huuruisena, mutta alkoi pian lauhtua. Hiihtoväkeä alkoi tulla ja kohta olikin pikkuinen tupasemme lämmintä vaatetta päällensä etsivää väkeä, monojakin oli lattialla, ettei tahtonut jalansijaa löytyä. Pakkanen alkoikin kiristyä yllättäen ja lähenteli jo  -20 astetta. Koska hiihtolatu oli niin lyhyt, ainoastaan 1,5 km pitkä, eivät kaikki kerralla sopineen kiertämään sitä, hiihtäjiä kun oli 10. Osan piti jäädä harjoittelemaan ampumista. Siinäkin hommassa oli sormet paleltua joiltakin, piti tulla tupaan lämmittelemään.

Kaiken tuon session jälkeen tekikin pottumuusi kauppansa. Arvatkaa vaan kuka sitä teki? .

Oli jo pimeää kun viimeiset perävalot hävisivät mutkan taa. Mummo onkin sen jälkeen omistautunut "omiin harrastuksiinsa" ja viihdyttänyt Vemppua .