Niin se reissu tuli tehtyä ja syysloma pidettyä.  Virkistävä pieni ajanjakso tässä jo synkkenevässä syksyssä.

Maanantai-aamu oli sään puolesta mahtava. Ei huonosta kelistä vielä tietoakaan. Ajaa huristelin hyvillä mielin, en ylinopeutta kuitenkaan. Siihen oli oikeastaan syynsäkin, ajelin näet parhaat suorat rekka-auton perässä, enkä viitsinyt ohittaa, kun rekkakin ajeli hyvää vauhtia, 100 km/ h. Hyvin olin myös täsmällinen. Lupasin serkuille että olen puolenpäivän aikaan perillä. Kello löi juuri 12.00 kun ajoin pihaan .

Lumisade alkoi illan alkaessa hämärtyä, matkaan lähdön ajoitus onnistui hyvin. Sade jatkuikin läpi yön ja vielä seuraavana päivänäkin. Lunta oli kertynyt  auton katolle lähes 10 sm.

Seuraava päivä olisi ollut kurja matkapäivä, varmaan olisin perunut koko reissun.

Oli tosi rentouttava loma,  me tytöt keskustelimme lähes kaikesta maan ja taivaan välissä olevasta. Tietysti paransimme tätä maailmaa. Eikös vaan tunnu teistä toisistakin miten on tullut helpoksi elää täällä ? Välillä kävimme kävelyllä, mutta se oli vähän kurjaa kun oli paljon lumisohjoa ja välillä taas liukasta. Koko ajan piti vain tuijotella jalkoihinsa ja valita askeleen paikkaa.

Sukututkimustakin tutkiskelimme siltäosin mitä oli jo valmiina. Ei löytynyt "luurankoja kaapista", mutta yllätyksiä kumminkin. Jo pieninä kuolleista kaksois-serkkupojista en ollut aiemmin kuullutkaa. Hyvä että nyt selvisi sekin.

Onneksi sää taas selkeytyi, kun koitti paluumatkan aika. Valtatiet oliva sulia ja suurimmalta osin kuivia, mutta kun jouduin pienemmille teille, alkoi olla jo paikkapaikoin jäisiäkin kohtia. Loppu pätkä, joka oli peräti hiekkatietä, oli kauttaaltaan lumen peittämä ja liikenteen "tilsimä". Sitä ei oltu aurattu lainkaan koko aikana. Näin sitä kohdellaan meitä "laita-kaupunkilaisia".

Santra-kisu oli onnessaan kun palasin. Ensin vähän vierasti, vai oliko se jotain mielenosoitusta, kun ei ollut nähnyt 3:en päivään. No alkoihan se viimein ilonpitokin.

Mitäpä opin tästä lomasta? No...LISÄÄ LOMIA MINULLE!