Tasan 5 vuosikymmentä on vierähtänyt siitä päivästä jolloin kävimme kihlat ostamassa. Ei se paljon päätä pakottanut kun sellaisen askelen otti ja sillä iällä. Mutta siinä sitä on vaan tullut tallattua milloin vastamäkeä milloin myötälettä.

Syksyn tullen vielä vihkisormuksenkin sain sormeeni.

Eipä noita rinkuloita ole liiemmälti kulutettu, tuolla ne hyllyllä pikku rasiassa ovat, kummankin. Minulle tuli sormeen aika paha ihottuma jo parin vuoden jälkeen. Jouduin näet paljon liottelemaan käsiäni vesissä, lapsen riepujakin oli alettava  pestä kun ei vielä pesukonetta ollut. Eikä sitä kuivin käsin pärjännyt navetta töissäkään saati sitten tupahommissa.

Ajan myötä on sormetkin paksuuntuneet, ainakin nivelrikon tuomat kyhmyt estävät sormuksen paikalleen luiskahtamisen. Lähiomaisenkaan sormeen ei rengas mene. Niinpä onkin tuumattu että taitavat olla elämämme turhimmat ostokset, onhan tuota osattu yhdessä elellä  ilman niitä.

Nyt olen sovitellut niitä sormeen taas ajatellen että kun nyt olen helpompia hommia tehnyt niin olisko sormet hoikistuneet. Voivat hieman olla, mutta ne nivelet, siitä ottaa kiinni.

Suunnittelin että jos käyttäisi kultasepällä suurennuttamassa ja pitelisi sitten sormessaan avioitumisen tunnusta toiset 50 vuotta