Sitä oltiin taas viettämässä juhannus-aatto iltaa veden äärellä nauttimassa savusaunan leppeistä löylyistä.
Siitä on muodostunut jo lähes perinteinen tapahtuma.



Lahden poukamassa on vanha savusauna.

Illan mittaan sinne kokoontuu lähi mökkeissä olevia juhannuksen viettäjiä saunomaan. Illallakin oli ainakin 20 kylpyyn haluajaa, mutta sauna oli hyvin lämmitetty ja löylyä riitti kaikille, lämmintä jäi vielä tähteeksikin.
Heti alkajaisiksi saunan nurkalla vilahti käärme, iso kyy. Isäntäväki sai sen teilattua vaarattomaksi. Säikäytti se meitä arkajalkoja, jatkossa tuli tarkasti katsottua mihin jalkansa laskee. Jokaista oksan pätkääkin hieman säpsähti.

Kyllä savusaunan löylyt voittaa kaikki muut löylyt, niin pehmeä, ei polta vaikka vettä roiskauttaisi enemmänkin  kiukaalle.
Eilen ajattelin olla rohkea ja uskaltauduin rantaveteen, mutta sisu petti jo kun nilkkoja myöten olin "veden peitossa". Siitä sitten käsin roiskin vettä päälleni ja olin sitä mieltä että kyllä uimisen korvasi ihan täydellisesti. Kylmää se vesi oli, sydän ois pysähtynyt jos kaulaa myöten kastautunut olisin.



Suomen kesää on siunattu lukuisilla itikoilla tänä vuonna. Toisaalta, ei  niitä nyt niin hirveesti ollut, vai eikö ne niin mahdottomasti minusta tykänneet niinkuin toisista.



Nokipannukahvit keitettiin ja nautittiin, sekä ne perinteiset nuotiomakkarat, kuka vähemmän ja kuka enemmän kärvennetyistä tykkääville.

Nuoret pojat kävivät ongellakin, tai oikeammin virvelöimässä. Saalistakin tuli peräti hauki, alamittainen tosin, mutta saihan kissa mieleistä syötävää.
Illan mittaan pyörähti vielä yksi moottori-paatti rannassa tervehdys käynnillä.

Illan alkaessa hiljalleen tummua, suuntasimme me vanhat kotiin päin ja nuoremmat lähtivät naapuri-mökille kokkoa polttamaan. Nyt ei ollut ukkosen eikä sateen uhkaa kuten monena juhannuksena aiemmin.
Siinä se aatto-ilta vierähti, raukeina kellahdimme uni-vuoteelle ja ei sitä nukku-mattia tarvinnut liikoja odotella.