Tulipa viikonloppuna vietettyä oikea laatuaikaa.
Lastenlasten kanssa siitä tulee tosiaan laatuaika, mitä se sitten tarkoittaneenkaan oikeasti. Mutta olen yrittänyt elää ne päivät, jolloin pientä väkeä paikalla on ollut, kokonaan lasten ehdoilla.

Nyt, itsenäisyyspäivä viikonloppuna, pojantytär maalasi posliinia. Ei ollut aiemmin sitä harrastanut, mutta hyvin alkoi sujua heti alusta asti. Into oli kova. Monta esinettä tyttö sai valmiiksi asti, mutta "nälkä kasvaa syödessä". ennen joulua lupasi tulla vielä lisää tekemään. Siitä vaan, ei minulla sitä vastaan mitään ole, maalataan vaan vaikka yhdessä.

Tällaisessa, vähän voimia tarvitsevassa harrastuksessa, voin olla lasten kanssa. Leivomme joskus, tytöt ovat innokkaita leipomaan. Monenlaista pullaa on heidän kätösistään uuniin lähtenyt. Ja mummo on pitänyt huolta etteivät liian tummiksi pääse paistumaan.

Ompelukone hommiakin olemme isompien tyttöjen kanssa tehneet. Käsitöissä he ovatkin jo taitavia. Kumpikin tytöistä ompeli omat olkalaukutkin itselleen.

Toissa kesänä olikin jännittävä juhannuspäivä meille isovanhemmille. Pyysimme tyttären 5-vuotiasta poikaa mukaan Valamoon ja siellä tehtävään kanavaristeilyyn. Se siinä jännitti miten pärjäämme, kun tämä poika oli niin tavattoman vilkas, mutta uskoimme että kyllä nyt kahdestaan saamme yhden pikku-pojan  "aisoissa " pidettyä. Voi että pojalla oli hyvä mieli , kun kuuli kutsusta, hän vain pääsee mukaan , siskotytöt ei.
Kiertelimme katselemassa luostarin aluetta ja kirkkoa. Iltapäivällä menimme rantaan odottamaan Sergei-laivan lähtöä risteilylle. Odotellessa söimme eväitä jotka olivat mukana ja maistuivat mainiosti myös huonolla ruokahalulla varustetulle pojalle. Risteily alkoi ja alkajaisiksi laiva-emäntä tarjosi pojalle pelastusliivejä ylle. Siinä jouduttiin hiukan neuvottelemaan ennenkuin hän suostui pukemaan ne.
Laiva-ajelu oli elämys kaikkine kanavasulkuineen. Varistaipaleessa nousimme hetkeksi laivasta ja kävimme kanavamuseossa tutustumassa vanhoihin työkaluihin ja kanavan rakennusta esittäviin valokuviin. Erään kuvan luota poika juoksi hakemaan ukin katsomaan kuvaa ja kyseli:"Ukki, onko tuo sinun tekemää?" Kuva oli otettu kanavan louhinnasta ja poika, tietäen ukkinsa työn laadun, luuli että se on hänen työmaaltaan. Ei sentään ollut.

Koko reissu onnistui odotettua paremmin. Poika pysyi rauhallisena koko ajan ja ainoa neuvottelun paikka olikin pelastusliivien pukeminen. Varmaan teemme vielä muitakin retkiä hänen kanssaan.