Kansalaisopisto... se on hyvä asia, tällaiselle maankorven asukkaalle. Se on sellainen henkireikä ulkomaailmaan, kun kerran viikossa pääsee irtautumaan neljän seinän rajaamasta sellistään.
Tosin itse en koe selliasukkaana olleeni, sattuu näet olemaan käytettävissä kulkuneuvo ja oikeus sen liikuttamiseen, joten halutessani pääsen lähtemään. Monet kuitenkin joutuvat tyytymään kotona oleskeluun.
Siispä onneksi on kansalaisopisto joka on antanut syrjäkylälle sellaisen harrastus-piirin kuin posliininmaalauksen. Aiemmin se miellettiin enemmän eliitti-piirien harrastukseksi, onneksi ei enää.
Jo 3:n vuosikymmenen ajan olen sen piirin oppilaana ollut, muutaman vuoden taukoa lukuunottamatta ja niin kauan aion mukana roikkua kun sitä vain kylällemme annetaan. Ja tietysti autan autottomia pääsemään myös mukaan.



Tässä on yksi aikaan saannokseni, postikortin kuvaa mallina käyttäen. Lautasista on tosi hankala ottaa kuvaa, kun on niin heikkolaatuinen kamerakin vielä.



Tämän ruusu-lautasen maalasin lapsenlapselleni. Hän itse valitsi mallin. Saa nähdä onko tyytyväinen.




"Tuolla keinuu pieni pursi, vasten tuulta ponnistaa...." tuli mieleen laulun sanat tästä kuvasta. Tuskallisen vaikea saada siveltimellä meren aallokko, ei muuta kuin harjoitusta lisää.



Tämä osoittautuikin oikein murheenkryyniksi. Jo ensimmäiseen polttoon onnistuin turimaan ja pohjustin aika vahvasti okralla. Siinä olikin kova homma saadaedes hieman siedettävämpi kuva katseltavaksi. Tämän enempää en sitten jaksanut retusoida, saa välttää.



Viimein uskaltauduin harjoittelemaan päivänkakkaroiden maalaamista, jotenkuten tunnistettavia niistä lopulta muotoutui.
Seuraavaksi on aikomus yrittää ruiskaunokkia, miten käyneen... aika näyttää.

En nyt aio tämän enempää kiusata lukijoita näillä "kuvatuksilla". Paljon on vielä alalla oppimista. Toisaalta kaapit alkavat täyttyä , kohta ei ole paikkaa mihin näitä "säilöisi".