Niin vain se joulu tuli ja myös meni.

Hyvissä ajoin aloinkin odotella ja kaikkea touhuamisia suunnitella. Sitä kun on iän myötä muuttunut niin sanotusti "loivaliikkeiseksi" ja on ilmaantunut kaikenlisäksi liikerajoitteitakin mukaan, on aikaa varattava hommilleen tavallista enempi. Kaikki 4 lasta perheineen ilmoitti tulevansa. Ei ollut esteitä töiden puolesta joka olikin eräänlainen ihme sanoisinko. Vuorotyö kun ei kysele haluatko olla juhlat vapaalla vaiko et, sen määrää muut. Laskin että 21 henkilöä on tulossa. Siihen kuului jo kahden lapsenlapsen, kihlattu ja poikaystävä, sukuun kun on vakaat aikeet tulla.

Petipaikat piti yöpyjille varata, siinäpä vähän mietiskelinkin kun ei sänkyjä riittänyt jokaiselle. Ei hätää, apu oli lähellä. Tytär asuu "kivenheiton päässä" (jos joku jaksaa 1,5 km heittää) ja hän lupasi ottaa myös yövieraita. Onhan hänellä itselläänkin porukkaa, mutta vastaavasti suurempi asunto. Se asia on siten järjestyksessä.

Leipomisesta aloittelin seuraavaksi. Sekin asia meni mallikkaasti ilman sen kummempia  väsymisen merkkejä. Valitsin sellaisen yhden taikinan taktiikan. Eli yksi taikina päivässä leivottavana. Ihan hyvä taktiikka, käytän sitä toistekin.

Perusteellisesta siivouksesta päätin pinnata. Ajattelin että siinä säästän voimiani, koska se homma on väistämättä edessä joulun jälkeen. Ikkunaremontti kun alkaa nyt pyhien jälkeen koko talossa. Ikkunat tulivatkin tänä aamuna jo.

Mutta sitten tapahtiukin sellaista mitä en olisi halunnut. Kun piti se pieni siivous suorittaa tulikin väsymys ja jalkakivut. Onneksi oli vapaalla ripsakka tyttö, tuo neiti-S joka tuli ja siivosi yks'kaks puhtaaks' koko huushollin.

Riitti sitä puuhaa silti vaikka siivouksesta pääsin kuin koira veräjästä. 

Maanantaina tulikin jo porukkaa. Ei muuta kuin piirakkapuuro kattila tulille puuro hautumaan. Olin näet luvannut miniä-J:lle että saa opetella karjalanpiirakantekoa tiistaina. Nopeesti oppi sen taidon, vaikka ei koskaan ollut niitä leiponut. Loppujen lopuksi oli rypytysnäytteen antajia 7, kun pienetkin (tytöt sekä pojat) halusivat jonkun piirakan tehdä. Se piirakkahomma oli lähteä lapasesta peräti, aluperin oli tarkoitus tehdä vain joku kymmen piirakkaa, että J saa tuntuman tekotapaan, mutta eikös vaan kohta tein jo lisää kuoritaikinaa ja joku tytöistä kuori kattilallisen perunoita että saatiin perunapiirakoitakin.

Aatoksi siirryttiinkin sitten tyttären perheen kotiin. Juhlijoiden väkiluku lisääntyi vielä kahdella siellä. Vävyn vanhemmat olivat tulleet, mikä olikin mukavaa. Oli meilläkin lähiomaisen kanssa ikäistämme seuraa.

Saunominen oli seuraava ohjelma numero. Koko syksyn olivat ahertaneet vanhan ulkosaunan kimpussa remontoiden sen perusteellisesti, pitää myös mainita että vanhaa kunnioittaen, niin kuin tapana on vanhojen rakennuksien ollessa kyseessä. Hyvät löylyt olivat olleet, kovasti kehuivat. Minä tosin en jaksanut saunaan edes lähteä. Ensimmäinen kerta eläissäni että joulu-aaton sauna jäi kylpemättä. Jos sitä sitten ensi jouluna.

Nyt taidankin tämän jutustelun keskeyttää, jatkan sitten vaikka huomenna. Ei se tämä joulu tähän saunomiseen päättynyt, parhaat palat ovat vielä käsittelemättä. Alkaa niin tähän aikaan illasta väsyttää joten pitäkäämme tauon.

                         VÄLIAIKA