Yllätysten aika ei ole ohi. En kyllä vielä oikein osannut odottaa tällaista, näin aikaisin.

Nimittäin on vahvat epäilyt, että Santra saa taas pieniä. Laku, sen ainokainen, ei ole vielä täyttä 3:a kuukautta iältään. Ajattelin että tiinehtymis- vaara alkaa olla ajankohtainen vasta, kun imetys on loppunut, mutta niitä sulhasia on näköjään pistäytynyt pihamaalla.

Olin madottanut kummankin kissan vähän aikaa sitten, mutta sen jälkeen alkoi Santran maha kasvaa ja ruokahalu on lisääntynyt huimasti. Olin sitämieltä, että madotus epäonnistui jostain syystä (liian pieni annos painoon nähden ehkä).
Sitten alkoi hylkimään Lakua, ei siedä pentuaan lähellekään, edes samassa huoneessa halua olla, sähisee ja murisee mahdottomasti. Laku ihan pelkää emoaan.

Madotettiin Santra uudelleen, kun maha tuntui vain paisuvan entisestään. Eikä anna kosketella sitä. Tänä aamuna sain otettua kissan syliini ja näin että nännitkin olivat jo paisuneet, eikä maha ole pienentynyt vielä. Olisihan sen pitänyt huventua jos madoista olisi kyse. Silloin välähti, että tämähän on jo viimesillään, synnytystä vailla vaan.

Neiti-S:n kanssa mietittiin, että oliko Santralla ehkä synnytyksen jälkeistä ja pikaisen uuden tiineyden aiheuttamaa masennusta, kun on kuulemma viimeaikoina useamman kerran yrittänyt jäädä auton alle. Mene ja tiedä...

Laku on kasvanut kovaa vauhtia, tietäähän sen kun sai nauttia ainoana kaiken emon maidon ja alkoi syödä ihmeen aikaisin muutakin ruokaa. Kaurapuuro on yksi mieleisistä ruuista sekä kala. oikeastaan kaikkiruokainen on.

En ollut uskoa todeksi, miten nopeasti Laku oppi sisäsiistiksi. Kun se alkoi syödä kiinteää ravintoa, niin Santra lopetti jälkien korjaamisen. Näin kerran Lakun lirauttavan nurkkaan, niin otin niskasta ja painoin nenän lätäkköön ja kiikutin hiekkalaatikolle. Senpä jälkeen on tiennyt mihin suunnistetaan hädän tullen. Raaka oli opetus systeemi, mutta toimi.

Lopuksi kuva kun Laku pyytää lupaa maistaa kulhosta taikinaa.

Kuulostellaan nyt montako siskoa ja veljeä Laku saa, jos ollaan ennustuksissa oikeassa.