Joka syksyinen tosiasia. Kun koulut alkavat, tietää se myös mummoille töitä. Aika monelle. Eihän sitä aivan turhan panttina elellä.

Niin se kävi nyt minunkin kohdallani, ei muuten ensimmäistä syksyä. Tyttären perheestä lähti 3 suorittamaan peruskouluaan ja itse äitee ajatteli myös kuluttaa housunsa persauksia koulunpenkkiin. Eikä ihan lähellekään, joten hänestä tuli sitten "viikonloppu äiti". Onkohan kiikarissa peräti ammatin vaihto, siltä vähän haiskahtaa.

Kysäisin pikku-A:lta, minne hän sitten menee, kun äiti ei olekaan kotona?

"Minä menen hoitoon, yhmikseen," (tarkoittaa ryhmikseen) oli vastaus.

Iskä sai luvan mennä töihin, hankkimaan suurperheelle leipää.

Mummon tehtävä on nyt päivystää muutamana päivänä viikossa ekaluokkalaisen koulusta tuloa. Eihän niin pientä voi velvoittaa olemaan yksin kotona monta tuntia.

Eilen tämä iso-A oli mummon tykönä. Kotona oli evästetty, että pyörällä sitten menet mummolaan (matkaa on n.1½ km). Mutta eipä poikaa huvittanutkaan pyörällä ajo, olihan tuo huono ilmakin. Kohta puhelin soi ja poika kysyi: "Voit sä hakkee minut?" Tietysti mummo hyppäsi autoon ja haki lapsen.

"Miksei nuo kuki vielä?" kyseli eka-luokkalainen kun katseli mummon auringon kukkia.

Siinäpä onkin miettimistä kerrakseen kasvaa hojottavat vaan pituutta eikä kukkimisesta tietoakaan. Kerinnöötkö kukkaan ennen pakkasia.

Muuten, eilen tein "hiki päässä" töitä tuon kuvan kanssa. Sitä kun ei meinannut saada kääntymään noin pystyasentoon millään.  Kyllä se picasassa kääntyi, mutta sieltä ei minun taitoni riittänyt ottaa tähän blogin albumiin. Kuvatiedostoihin ei kääntäminen onnistunut vaikka tein mitä. Jätin yöksi asian hautumaan. Niin siinä kävi että aamulla välähti miten pitää tehdä ja onnistuin.

Kyllä sieltä aivojen sopukoista silloin tällöin joku tiedon hiukkanen putkahtaa, sais vain putkahdella ueamminkin.

Nyt on kansalaisopistostakin opinto-opas ilmestynyt. Joten mummokin mielii vielä koulutietä tepsuttamaan.

Posliininmaalaushan se oli, josta ei luisteta niin pitkään kun se vain kylälle saadaan. Mutta kun ahneelle ei yksi aihe alue riitä. Monta oli ehdolla, mutta kyllä taitaa kuvan käsittely pisimmän korren vetää. Viimekeväinen kurssi meni vähän niinkuin harakoille. Oli tietysti jo "kouluväsymystäkin" syynä ja kaikkea muutakin hässäkkää, niin ei se oppi perille mennyt. Pitäisihän sitä oppia edes "kuvan kääntäminen".

Odottaahan ne minua kolmanteenkin harrastukseen tuolla kylä-talolla, mutta ei sitä kaikkeen voi revetä. On tuo koululaisen iltapäivä hoito ja kotityöt. Jos sitä makoilisi "jotavuuven hotteila" ja tuskailisi ettei ole mitään tekemistä, niin sitten olisi eri asia. Pitää yrittää välttää loppuunpalamista.

Yksi ongelma vain on,onnistuuko nuo valitutkaan. Se on tuo jalka. "Vasenmmanpuoleinen takajalka" kun on konstaillut jo ainakin pari viikkoa. En ole lekuria moisella vaivannut, olen odottanut että paranee ajastaan, mutta näkyy vain pahenevan. Tänään piti jo myrkkyihin turvautua, ei muuten päässyt kävelemään edes. Olen koettanut välttää ylimääräisten pillerien syöntiä, kun näkyy niitä pakollisia olevan jo "enemmän kuin laki sallii".

Teki mieli aamulla ottaa kaikkein ärjympi pilleri, mutta en uskaltanut, kun paketin kupeessa oli punainen kolmio. Tuo virkavalta kun ei pidä siitä, että lääketokkurassa autolla ajellaan. Miten sitä sitten olisi voinut heidän lastaan mummolaan hakea?

Tuntuu kyllä, että tämä kipu vielä lääkäriin minut ajaa. Katotaan nyt ainakin ensiviikon puolelle.