Laku vain kasvaa. Alkaa olla jo "iso poika". Painaakin jo viitisen kiloa. Santra-emo on kuin pentu Lakun rinnalla.

Santra onkin sellainen hentoinen kissa-rouva, niin hoikka että kateeksi käy. Pelkään, jos joudun viemään sen lääkärille, niin saan moitteita sen laihuudesta. Mutta minkäs teen, kun katti ei syö kuin juuri senverran mitä tarvitsee elääkseen.

Mutta Laku, sille ruoka maittaa. Mistähän lie saanutkin niin valtavan ruokahalun. Nyt tosin on pitänyt hiukan säännöstellä ruuan määrää.

Mihin lie katti päänsä piilottanut, on aivan päättömän näköinen tuossa kuvassa.

Laku tykkää nukkua päiväunensa tässä pikku korissa tietokone-pöydän nurkalla. Kohta ei raukka sovi siihen. Muutaman kerran on pudota muksahtanut koreineen päivineen, kun on jostain syystä liukunut liian lähelle pöydän reunaa. Mutta se ei ole säikäyttänyt Lakua, kori vain pöydälle takaisin ja uutta unta ottamaan.

Vuoden viimeisinä päivinä pääsi Laku käymään lääkärissä. Ei lihavuuden vuoksi, josta ihme kyllä, ei tullut nuhteita, vaan pienen operaation vuoksi. Oli jo tullut siihen ikään, että oli tehtävä jotain kotona pysymisen hyväksi. Onhan se itse kissallekin helpotus, kun ei tarvitse lähteä noille vaarallisille kyläreissuille. Pari kissaa on tullut matkansa päähän juuri noilla retkillä jäätyään auton alle.

Tämä lääkärissä käynti jätti Lakulle kammon ja pelon vieraita ihmisiä kohtaan. Jos vieras astuu ovesta sisään niin Laku häipyy, eikä sitä löydy ennenkuin vieras on lähtenyt. Saa nähdä koska vieras kammo häviää.

Uudenvuoden aikaan oli Lakun pikku-veljet, Elmeri ja Veeti, vieraisilla. Oli jännää, kun ihmis-väki oli vetäytynyt "yöpuulle", niin Laku hiipi piilostaan ja leikki alkoi. Myös Santrakin innostui mukaan leikkimään. Voi sitä hilskettä ja vilinää mitä oli. Sai siinä joulukuusikin osansa, ei kaatunut kun oli kiinnitetty kattoon, mutta neulaset oksista varisivat.

Veeti ja Elmeri keksivät tyhjän päiväuni korin ja valtasivat sen. Siinä oli sitten illalla leikin päätyttyä Lakulla ihmettelemistä mihin päänsä kallistaisi. Mutta eihän se ennenkään siinä koko yötä viettänyt niin tyytyi sohvan nurkkaan suosiolla.

Sitä ei vielä ole päästy todistamaan, millainen hiirien kauhu Laku on. Ei näy hiiriä meillä nykyisin. Santra tais pyydystää ne meiltä sukupuuttoon kesällä. Ja se on hyvä vaan.