On pitkäperjantai. Lapsena tämä juhlapäivä tuntui hyvin pitkältä. Ei oikein mitään tekemistä ollut, ei saanut mennä kylällekää, eikä riehua ja mekastaa joka olisi onnistunut 4:n lapsen katraalta hyvin. Ei vanhemmat mitään kiihko-uskovaisia olleet, mutta määrätyt asiat olivat sellaisia joita oli noudatettava.
Eräänä pitkäperjantaina olimme jo niin turhautuneita siihen nökötykseen että lähdimme läheiselle aholle, joka oli ollut viime vuodet puiden laanipaikkana. Sieltä löytyi propsipinojen välistä pieni pläntti lumeen poljettu tasainen paikka. Siinä sitten pidettiin tuokio eräänlaista harakkahyppelyä. Kotiin palattuamme äiti heti utelemaan missä olimme olleet, kun ei pihalla näkynyt. Eihän me sitä salattu, sanottiin suoraan että aholla tanssimassa.
Harmi etten osannut siinä iässä seurata ja etenkin mieleen painaa äidin ilmeitä. Ei ainakaan ollut vihainen, joitain neuvoja muistaakseni saatiin pitkäperjantaina tanssimisesta, sehän ei ollut sopivaa.

Monenlaista säätä on jo ennättänyt näyttää tämän päivän aikana. Pakkasta ei tosin ole ollut, mutta tuuli on aika navakka. Vähän aikaa sitten satoi lumiräntää ja se lensi aivan vaakasuoraan. Nyt on viittävailla auringon paiste.

Nyt ei olla lähdössä aholle tanssimaan eikä muuallekaan, sellaista hyvin hyvin rauhallista pitkäperjantaita vietetään. Lähiomainenkin on rauhoittunut sohvalle katsomaan TV:tä. Ihmeellistä miten hän osaa sitä seurata... silmät ummessa . Ahaa, nyt nousi ja taitaa potea kahvintuskaa. Siispä siirryn "pyönä-vellin" keittoon.

Hyvää Pääsiäistä kaikille lukijoilleni.