On maanantai. Ja se tietää sitä että Santra-kissalle on annettava E-pilleri. Ja se tietää ja muistaa sen.

Ei se arka kissa ole, mutta maanantai-aamuna on toista. Tänä aamuna aioin ottaa syliini antaakseni pillerin, mutta kun ojensin käteni niin eikös mokoma väistänytkin ja pujahti kaapin alle piiloon. Siltä juoksi sängyn alle ja sitä rataa eikä tullut vaikka kinkku viipaleella houkuttelin.

Enpä käynyt enempää jahtaamaan, ajattelin että kyllä päivän mittaan jossain vaiheessa onnistun. Niinkuin kävikin, pilleri vaan kurkkuun ja kinkkupala palkkioksi.

Tämä olikin hyvä aasin silta lapsuuden aikaisiin lääkkeenotto muistoihin. Se oli kalanmaksaöljyä jota meille lapsille talven aikana juotettiin. Ei mitään herkkua... tunnustan, mutta otin kyllä kiltisti mitä annettiin. Olihan tiedossa pikki-riikkinen palkkio lääkkeen jälkimakua poistamaan.

Se oli HOMPOMMI jota saimme. Varmaan kaikille outo nimi, en tiedä oliko se oikea vaiko isän keksimä nimi sille pikku-karkille. Se oli pieni, pyöreä, vaaleanpunainen makeinen. Taitaa niitä, ainakin saman näköisiä ja varmaan makukin on samaa, saada vieläkin 'Figarol' nimisinä. Isä osti niitä 100g pussiin ja sitä pussia säilytettiin isän pienessä työkalu kaapissa jonne ei lapsilla ollut lupa mennä penkomaan.

Se oli joka aamuinen rituaali. Kun aamupala oli syöty ja kouluun lähtö edessä, otti isä tai äiti, kumpi nyt siinä sattui olemaan tupasalla, kalanmaksapullon ja lusikan antaen annoksen sitä elämän eliksiiriä. Veli oli aika huono nielemään sitä pahanmakuista ainetta ja kerran pulauttikin liemen rinnuksilleen. Häneltä tais jäädä hompommi saamatta silloin. Äidillä oli pahamieli siitä, kun pojalla oli uusi lyyssi (pusero) päällä ja siihen jäi lopuksi ikää rasvaläikkä joka ei lähtenyt missään pesussa pois.

Ensikerralla kun kaupunkiin menen niin yritän löytää hompommeja.