Kohta on taas joulu. Tuntuu ettei viime joulusta ole kuin hetki, niin se aika mennä vilistää (ei edes blogia ehdi ajantasalla pitämään).

Syksy onkin ollut tänä vuonna aikalailla vähäluminen, pakkastakin on jo joku ehtinyt toivomaan. Vettä vain sataa ja lämpömittari +lukemia näyttää. Jopa +5-6 astetta jo aamuisin, eikä sen viileämpää ole illallakaan.

Viime viikonloppuna heräsi jo toivo valkoisesta joulusta, kun oli satanut pari senttiä lunta. Pakkastakin oli muutama aste.

Näin hienosti lumi kimalsi auton konepellillä, kuin ohutta, kaunista harsoa.

Jätin nämä kukkavarret talven törröttäjiksi. Niitä on sitten mukavaa päiväkahvi pöydässä katsella kunhan tulee vahvempi lumikerros. Nyt ei ole yhtään lumihippustakaan, mutta toivossa on hyvä elää.

Nämäkin törröttäjät olivat huurteisena mukavan näköisiä. Linnut ovat puhdistaneet kukat tyhjiksi siemenistä. Tänään tosin jo suunnittelin näiden poistamista, olivat tosi rumia kun on koko päivän satanut vettä. Toisaalta, voisihan ne, jos pakkaset tulisivat, muuttua kauniimmiksi. Ainakin ovat kokonsa puolesta uljaan näköisiä, noin 2 - 2½ metrisiä.

Jouluisia kelejä tässä nyt odotellaan.

Sitten vaihteeksi kissa kuulumisia.

En muista olenko jo laittanut viimeistä kuvaa Lakusta. Se on jo iso poika, kuvassa kynä on ikäänkuin vertailukohteena. Painoakin on mokomalle siunaantunut jo 7kg, ikää 1½ vuotta. Yöllä nukkuu usein sängyssämme ja jos sattuu tulemaan hätä ja haluaa ulos, ei voi niin sikeästi nukkua ettei heräisi siihen, kun Laku hyppää päälle.

Nämä pienet vilistäjät tykkäävät leikkiä puunkanto kassissa. Tässä ovat kaikki vielä yhdessä.

Tämä vintiö on "Villasukka". Nimet eivät ole lopulliseksi tarkoitetut, meidän keskeisiä vaan ja tämä oli niin kuin harmaa villasukka ainakin, jopa jaloista tykkäävä. Kun tulin aamulla puuronkeittoon, niin Villasukka oli kintuissani kiinni heti. Hieman pelotti ne verta vuotavat naarmut, kun eivät meinanneet parantua edes. Nyt on Villasukka-poika saanut uuden kodin ja varmaan uuden nimenkin.

Tämä musta poika oli Mörkö. Kovin osasi pitää puolensa. Jos jonkun herkkupalan sai niin ei siihen toiset koskea saaneet, uhkaavasti murisi syödessään. Mörkökin on jo maailmalla ja sain kuulla että nimi on säilynyt Mörkönä. Tämä Mörkö-nimi johtui värityksestä, musta kuin yö, vain pikku-pilkku valkoista leuan alla.

Nyt on tytöt enää kotona. Pikku-Musta on lähes idettinen Mörön kanssa, eri sukupuolta vain ja tällä Pikku-Mustalla on lisäksi ala vatsalla muutama valkoinen karva. Aina piti kääntää pentu selälleen jos halusi nähdä kumpiko oli. Siispä laitoinkin Pikku-Mustalle punaisen langan kaulaan merkiksi. Nyt tänään tuli tällekin varaus ja pääsee uuteen kotiin muutaman päivän kuluttua.

Enää on tämä Salli-Mirri jolla ei ole sijoitus paikkaa. Sitäköhän se tuossa kuvassa miettinöön: Enkö kelpaa kellekään? Mutta ei tässä vielä hätää ole, vielä tulee joku jolla on kissan tarvis ja ei vielä ikä- loppukaan ole, vasta 10-viikkoa tulee huomenna täyteen.

Pitääkin alkaa nyt valoja sammuttelemaan, että "tyttöset" asettuvat yöpuulle. Kuuluu aikamoinen tömähtely tuolla tuvan puolella kun hyppivät jo peuhaavat siellä.

Muuten, toivon totisesti että tuo kissanpentujen tulo loppuisi. Emoa en tosin ole vielä leikattavaksi saanut, ei tuo lähiomainen kestä edes puhuttavan sellaisesta, on kissojen pahoinpitelyä sellainen , muka. Minä olen toista mieltä. Nyt on Santralla E-pillerit, hah hah .