Lunta...lunta...lunta. Nyt sitä on saatu kohta viime talvenkin edestä. Monta hyvää yritystä on ollut jo, mutta aina on lumipilven perästä purjehtinut näyttämölle kosteampi pilvi joka roiskutteli vettä jo hyvän hangen alun päälle. Siitä se sitten suli pois. Pelättiin jo mustaa joulua. Viimein alkoi kestää maa valkoisena. Jouluna oli jo senverran että saivat polettua hiihtouran ja hiihtohimoiset pääsivät lykkimään. Kyllä he jaksoivatkin hangata sitä lenkkiä. Ei se pitkä ollut tuolla omalla pellolla, jos en väärin muista niin vajaa 2 km pitkä.

Lähes joka päivä on satanut joitakin senttejä. En muistanut päivällä katsoa lumimittarista hangen korkeutta, eilen oli jo vähän vaille 30 senttiä, nyt voi olla jo 40.

Lähiomainen on onnessaan kun saa lähteä aamuisin latuja ajamaan. Eihän hänellä muuta hommaa olekaan niin siinähän se aika sitten meneekin. Huomenna on tiedossa peräti hiihtokilpailut, ensimmäiset tänä talvena, malttanoonko edes nukkua.

Pakkasista ei ole kovin paljon saatu nauttiakaan. Jos yks päivä on pakkasta niin kohta lauhtuu. Sehän on selvää, eihän pakkasella lunta olis satanukkaan. Loppiaisena oli tosin hieman kylmempää, -24 astetta. Ja sattui niin somasti että ikkunan asentaja-pojat tulivat hommiin just sinä päivänä. Kyllä siinä pakkanen sisään pyrki väkisinkin kun ikkuna-aukot olivat ilman laseja ja oviakin joutui pitämään auki. Siinä sitä vanha tunsi koivissaan vaikka oli kuinka yrittänyt lämpimästi pukea. Valtavat säryt sain illaksi, liekö ollut niitä kylmänvihoja. Onneksi nyt on parempi olla.

Katsotaan millaista on jatkossa. Otetaan vastaan tuli mitä tuli.