..joulupukin partaan valkeaan. Mikä nauru siitä syntyiskään, jos isi saisi tietää tään, että joulupukki suukon sai."

Näin lauloivat lapset tänä iltana konsertti-salilla. Ja paljon muutakin. Olihan nyt sen musiikkiluokkalaisten joulukonsertti-ilta.

Ajelimme taas sen 50 km:n matkan kaupunkiin, tai oikeammin keskustaan sillä kuntaliitoksen oheistuotteena saimme kaupunkilaisen "arvonimen", kyseenalaisen sellaisen. Piti olla hyvissä ajoin paikalla, että onnistui saamaan parkkipikan. Ne onkin ns. kiven alla häntäpään tulijoilla. Nytkin oli sali loppuunmyyty harvaa hajapaikkaa lukuunottamatta, liekö ollut sairas tapauksien vuoksi pois jääneitä. Neiti-M:n varatessa meille lippuja, oli vain aitiopaikkoja jokunen jäljellä. Mutta hieno paikka olikin, näköala lavalle hyvä ja kuuluvuus erinomainen. Ei ollut valittamista.

Pidän erityisesti ala-aste ikäisten, 3 - 6 luokkien, esityksistä. He laulavat niin antaumuksella, aivan sydämen pohjasta saakka. Ei sitä voi ylä-asteen laulajiakaan moittia, ei ollenkaan. Mutta se kun on jo taiteellisempaa esitystä, niin ei voi verrata suoraan näiden pienien kanssa.

Pienimmät esittivät laulut: Pieni liekki, Hän on tallissa, Joulun tunnelma, Joulun muisto, Kuuraparta ja Rokaten niin, rokaten näin. Jälkimäisissä kappaleissa oli myös oma  koreografiakin tonttuineen, pakkas-ukkoineen ym.

5 -6 luokkien esitykset olivat jo hiukan vaativammat: Gaudete, Gloria in Exelcis Deo, Panis Angelicus, Oi jouluyö, Kun joulupukki suukon sai ja Pikkuoravien joululaulu, joka oli hiukan muunneltu tavanomaisesta laulusta.

Ylä-asteelaisten esitykset olivat jo, sanoisinko suuren maailman luokkaa, lähes kaikki laulut olivat  vieraalla kielellä esitettyjä ja esiintymispuvutkin olivat juhlavat mustat pitkät asut. Alemmilla luokilla oli  värikkäät  yhtenäiset asut.

Ettekä voi kuvitella sitä suosion osoitusten määrää ja voimaa, vai kuvittelenko minä? En sentään, ne olivat mahtavat, hyvä että salin seinät kestivät. Enkä minä ole ainoa joka piti pienistä esiintyjistä. Kun nämä 3 - 4 lk:t tulivat lavalle jo siinä vaiheessa ei taputuksista ollut loppua tulla. Opettaja jo huomautti, että jos  vähän laulettaisi nyt ensin.

Lopuksi kaikki kuorolaiset saivat punaisen ruusun. Se taasen oli vaikuttava hetki, kun kaikki olivat lavalla, pienet värikkäissä asuissaan, osa tonttu-puvuissa, ja isot tummissaan takana. Yleisö osoitti raivokkaasti suosiotaan ja kuorolaiset nostivat ruusunsa ylös yhä uudestaan ja uudestaan. Sieltä aition korkeudelta se näytti  mähtavalta. Miksi minulla ei taaskaan ollut kameraa mukana?

Nyt ovat sitten nämä joulu-ajan aloitus seremoniat ohi ja voi rauhassa odottaa koti-joulua. Onhan toki tehtävä ne tavanomaiset järjestelyt , ei sitä laakereilleen voi heittäytyä odotettessaankaan. Nyt on vain annetava joululaulujen kaikua tuolla takaraivossaan, sillä sellainen kunnon annos sitä on kuultukin näiden kahden illan aikana, että kaikuu se ja pitkään.