Tuo otsikko on nyt hieman harhaanjohtava. Ei tässä mitään kujeilua ole tarkoitus harrastaa, vanha ihminen wink, mutta toivottavasti jotain lystikästäkin elämään löytyisi vuoden varrelle.

Joulun pyhät meniväkin rauhallisesti. Jälkikasvu päätti viettää oman näköisen joulunsa, kuka töiden tiimellyksessä ja kuka sitten levon merkeissä kuin lähteä satojen kilometrien päähän pikavisiitille. Vain nämä lähellä asuvat kävivät "tahvanan-ajolla" tervehdys käynnillä.

Siinä sitä sitten kaksi vanhusta, lähiomainen ja allekirjoittanut, nautimme hiljaisuudesta ja joulusta. Tais olla peräti toinen kerta, kun kahdestaan on joulu vietetty. Eikä tuntunut hullummalta.
Kiirettä ei pidetty minkään homman kanssa,eihän tarvinnut kiirehtiä kun ei edes pukki ollut tuloillaan. Kaikessa rauhassa saunottiin ja ruokapöydässä istuttiin, lahjat aukaistiin ja karkki-laatikoita tyhjenneltiin.

Viikko siitä, niin oli taas juhla-aika, uusivuosi. Siitäkään ei remujuhla muodostunut. Yksi vunukoista tuli muka "punkkaamaan" mummolaan, jotain vaihtelua ehkä hänkin halusi oloonsa, oli vähän liian nuori lähtemään "maailman hulinoihin".
Ilotulitteita ei tällä kertaa ostettu. Hyvä näin, en ole hyvällä ajatellut tätä rahan suoltamista taivaalle, ihan turhaa touhua. Hienon näköistähän se kyllä on, mutta ympäristöystävällisyydestä olen myös toista mieltä.
Silti näimme "säihkettä". Nousimme Marian kanssa yläkerran ikkunasta katsomaan kun kylän keskustassa ampuivat. Olipa tytön ilta siltä osin sitten pelastettu, vaikkakin näin pienemmässä määrin.
Tinaakin hän valoi siinä illan mittaan. Emme kyllä osanneet tulkita niitä "roiskauksia", mutta eiköhän se tulevaisuus näytä mitä tulossa on.

Monta vuotta meillä oli sellainen ns. perinne tyttöjen kanssa, että kirjoitimme paperille uudenvuoden lupauksemme ja suljimme ne kirjekuoreen jonka myös sinetöimme. Vuoden kuluttua avasimme kuoren ja luimme ääneen mitä olimme luvaneet ja mitä kukin oli pystynyt pitämään. Varmaan ei vuosi sitten enää tehty yllä olevaa juttua, kun etsinnöistäni huolimatta en löytänytkään kirjekuorta. Niinpä ei tehty nytkään.

Minä itse kyllä yhden päätöksen tein. Lupasin tuolla facebookin puolella, että lupaan olla herkuista (sillä tarkoitin karkeista) erossa niin monta viikkoa kuin on asiasta tykkääjiä. Kylläpä oli tykkääjiä, 17 tykkäsi ennen 1.1.2013 ja yksi tuli vielä jälkeenpäin. Nyt en enää ota siitä asiasta tykkäyksiä vastaan, toiveena on edes juhannuksena saada maistaa jotain, joko suklaata tai marmelaadia. Näillä näkymin saan vasta toukokuussa herkutella.
Hyvin on muuten mennyt...tähän asti, jo 6 päivää vaikka tuossa selkäni takana sohvapöydällä on parast'aikaa avattu suklaarasia. Luulin olevan vaikeampaakin ottaen huomioon sen kulutuksen mitä oli ennen lakkoa. Saatoinhan olla monta päivää ilmankin, syystä että huushollissa ei ollut karkkeja, mutta kun oli niin ei ollut pitkään, suklaa- sekä marmelaadi laatikosta meni kerros huomaamatta. Sitten oli mahdoton morkkis  närästysksen saattelemana.
Mutta se pahin saattaa olla edessäpäin. Saisivat syödä nuo makeiset pois, etten lankeaisi. Se olisi kova häpeä, kun vielä julkisesti olen luvannut. Sitä myös toivon että tämän 4:n kuukauden aikana oppisin jotain, eli hillitsemään mielitekojani. Ei pahitteeksi jos alkaisin kyseistä nautinto ainetta inhoamaan.

Nyt on joulun-aika jo takana päin, loppiaisen viime tunteja vietellään. Alkaa ne härkä viikot. Huomenna on kuusi päästettävä vapaaksi koristeista. Aika hyvin on neulaset pysyneet, ei ole sukissa "pistelykirppuja" joiksi yksi pojistani niitä kutsui. Tosin Nuutin-päivänä joulun aika loppuu, mutta ei sinne asti viitsi tuota kuusta kiertää.

Toivotan vaikkakin myöhästyneenä kaikille blogini lukijoille  hyvää ja onnellista vuotta 2013!

Toivotaan että uudenvuoden lupaukset jaksettaisiin pitää ja minulle löytyisi moraalinen selkäranka yes