Mistähän sitä nyt alkaisi. On niin paljon asiaa, mietteitä vaikka minkälaisia, mutta ei oikein tule esille, ruuhkaa pukkaa vissiin.

Aloitetaampa vaikka säästä, sehän on takuuvarma puheen aihe joka paikassa.

Niin...pakkasta on piisannut, taitaa olla kohta 3 kuukautta tätä hieman viileämpää keliä. Muistaakseni ennen joulua jo alkoi viilentyä ja kerran on ollut lyhyt lämmin "hetki"jolloin mittari jo lämpöasteen näytti. Tätä miinus merkkistä lukemaa on ollut muut ajat. Parin viikon verran on aamuisin ollutkin oikein kunnon pakkanen, peräti -30:kin on mennyt rikki  jo monta kertaa. Matalimmillaan lämpötila oli yksi aamu -35 astetta. Pakkasta pitää ollakin pakkasen aikaan, ettei sitten juhannus viikolla yllätä.

Luntakin on tullut kiitettävästi. Joku tietysti takertuu nyt siihen, kun kerroin kovista pakkasista, että eihän silloin sada jos on pakkanen. Ei niin, ei. Mutta ennen näitä "tulipalo" pakkasia oli sellainen järjestys sääherralla, että pakkasen hieman hellittäessä alkoi sataa lunta oikein urakalla ja päin vastoin. Sitä kiinteää veden olomuotoa on näillä seuduilla 70 - 80 sm

Tässä Laku ja Santra ovat päiväkävelyllä lumisessa maastossa. En sattunut löytämään lumimittari kuvaa, niin tämä korvatkoon sen .

Aurinkokin on nyt tullut esiin muutamaksi tunniksi ja lämmittääkin jo mukavasti päivänsydämellä. Sen tuntee selvästi, kun lenkillä kävellessä aurinko selän takana takin läpi lämmittää.

Eikös se sellainen ole jo kevään merkki. Eilen aamulla, kun herättyäni yritin hätistellä kissoja ulos aamu-pissalle, kuulin talitintin laulavan: "Titityy,titityy", vaikka aurinko ei ollut vielä noussut ja pakkasta oli se -30. Eikä ollut vielä edes maaliskuu.

Tässäpä tätä sääselostusta on, aivot tekivät lakon, huutavat päästä lepoon, kuulemma ylitöiksi menee. Olenhan tänään tehnyt jo hyvän tovin kirjallisia töitä, toiminta- ja tilikertomuksia yms. Onhan kellokin jo vaikka mitä. Toivottavasti jatkossa inspiraatio ja jouto aika sattuisivat samaan aikaan, tahtoo ne ajatukset kaikota mielestä kun siinä välissä on liikaa aikaa.