Niin. Nyt sitä ollaan taas vaihteeksi yksin. Ei ole juttukaveria, pikku Santra-kissakin on jo mennyt nukkumaan. Telkkaristakaan ei tule sellaista ohjelmaa jota viitsisi katsoa. Onkin hyvä aika alkaa kirjoitella.

Eihän tämä tilanne mitään uutta ole, ei ollenkaan.Tämäntästä saa nykyisin "nauttia" yksinäisistä illoista ja jopa päivistä, kuten nyt.On tuoreessa muistissa aika jolloin tällainen hiljaisuus olisi ollut melkein "juhlaa".

Mutta nyt ovat kaikki lapset häipyneet tahoilleen ja hänkin, jonka kanssa tätä "elämän ehtoota" vietän, tahtoo lennähtää milloin mihinkin.

Oli kyllä hilkulla etten päässyt tälläkertaa mukaan. Eräänä päivänä isäntä ilmoitti että:"Sinä et sitten voikaan lähteä mukaan."

"Ai, olinko minä sitten jonnekin lähdössä?" kysäisin.

"Joo. Me poikien kanssa tuumattiin että otetaan nyt akatkin mukaan tälle hiihtoreissulle, kun Aavasaksalle asti mennään. Mutta ei olekaan majoitus tilaa siellä."

"No olipa hyvä että tuon ilmoitit, enpä olisi osannut muuten arvatakaan  miten lähellä olin päästä matkalle, " sanoin.

Ei siis ollut majatalossa tilaa, kuten ei ollut lähes 2010 vuotta sitten eräässä tunnetussa paikassa. Nyt oli erona asiassa se että verottaja osaa asiansa ja minä en ole raskaana joten jäin suosiolla kotiin.

Joskus tahtoo nousta kapinamieli pintaan tällaisissa tilanteissa. Miksi se olen aina minä jonka on jäätävä kotiin, enkö minä olisi voinut lähteä ja  hän olisi jäänyt "rannalle"? Tälläkertaa oli tämä mielestäni kyllä parempi ratkaisu, ei minusta olisi ollut hiihtäjäksi miesten sarjaan (jos ei naistenkaan), eikä tarkemmin ajateltuna kiehtonut yhteismajoitus ventovieraiden "poikien" kanssa.

Hyvä näin ja onnea hänen hiihdolleen. Minä nautin tästä rauhasta. Uurastinkin koko päivän selvitellessäni tiedostosotkujani ja kun sain ne vihdoin järjestykseen, ajattelin panna "elämän risaseksi". Otin lasillisen kotiviiniä...hyvästi selevät päivät!

Mutta ei se maistukaan. Kuka sitä yksin jaksaa "ryypätä" edes yhtä lasillista, kaveria sekin touhu kaipaa.

Huomenna on aprillipäivä. Vaikka olenkin nyt yksin, en silti ole turvassa aprillaajilta. Pitää olla tarkkana puhelujenkin suhteen, sitä kauttakin olen joutunut joskus höynäytetyksi. Mitähän itse keksisi ja kenelle sen kepposen tekisi, siinäpä miettimistä taas.