Huh hellettä. Niinhän se tuumasi entisen sadun mukaan. Mitähän mieltä jänö-pupu on tämänhetkisestä lämpötilasta? Mahtaneeko manata, että ompa pahuksen pakkanen.

Mutta mitäpä me noiden eläinten aivoituksia miettimään. Enemmän on miettimistä miten itse elävänä selviää tästä kesäsäästä. On tosiaan kova helle kesä, jo useamman viikon on mittarilukemat nousseet päivällä +30 asteeseen, jopa ylikin. Korkein astelukema jonka huomasin oli +33.

Viilennystä on pitänyt etsiä jos jonkinlaista. Meillä tuo lämpöpumppu on ollut oiva apu kun on käännetty kylmän puolelle. Näin ollen sähkön säästöstä ei voi puhua enää, jota silmällä pitäen lähiomainen sen härvelin joku vuosi sitten hommasi. Ei se kait halvemmaksi tulis jos antas akan kupsahtaa... omat menoerät on siinäkin. Joten antakaamme pumpun laulaa.

Viinimarjatkin kypsyvät vimmattua vauhtia. Ei ole auttanut muu kuin kyykkiä pää pensaassa ja koittaa etsiä varjosempaa puolta. Enää ei huvita rusketusraitojen hankkiminen.

Sitten eräänä aamuna se tapahtui, se lämpöuupuminen. En enää jaksanut sängystä nousta. Olin jo varma että oma kiertopumppuni alkaa taas temppuilla (liika värinöitä siinä tosin esiintyikin). Siinä se meni päivä makoillessa ja nesteillä itseään tankatessa. Onneksi oli näppärä vunukka mummon apulaisena, teki ruuat ja kahvit käden käänteessä, löytäen pakastimesta pullaakin jonka uskoin jo tyystin loppuneen.

Kaiken kukkuraksi oli katon korjaus urakka meneillään miehillä, en mitenkään olisi pystynyt heitä ruokkimaan. Taivaan lahjoja nuo vunukat.

Nyt on vaan hissukseen tepsuteltava ja viileempiä paikkoja etsiä, helle näet jatkuu. Nyt tosin on muutama päivä pari astetta viileämpää, mutta ei se paljoa tunnu missään, luvassa ennusteiden mukaan on taas sitä kolmeakymmentä.

Sehän vielä harmittaa, kun ei jaksa lähteä naapuripitäjään teatteria katsomaa ja tänään on viimeinen esityskerta. Kun kyselin niin sain tietää että sama on ohjelmistossa ensi kesänäkin...onneksi. Sitten vaan ihan alkunäytöksiin, jos tässä nyt ollaan elossa vielä.