Voi hyvät hyssykät! Vielä joulu-pohja blogissani. Huomenna on jo helmikuu, mutta toivon mukaan ennätän vaihtaa pohjan ennen kuukauden vaihtumista.

On ollut vähäsen tahmeeta tämä kirjoittelu viimeaikoina . Kaikenlaista juttua päässä pyörii, mutta kun tähän istahdan, niin mihin kaikki mietteet pöllähtänevät, mitään dokumenttia ei tule.

Keksisipä joku sellaisen laitteen , niinkuin se yksi sydämen rytmiä mittaava vehje on, oliko se joku holter-nauhuri, tai joku sellainen. Itsekin olen sellaista vuorokauden kantanut. Mutta tämä keksittävä olisi päänuppiin kiinnitettävä. Niin, tietysti niitä johtoja nuppiin jotka sitten ottaisivat ajatukset muistiin ja tallentuisivat jollekin nauhurin tapaiselle. Siihen voisi ajatella tällaiset kirjoitukset ja jopa yksityiset kirjeetkin. Ei muuta kuin purkaisi illalla "ajatuksensa" paperille, josta voisi poistaa ylimääräiset ja julkaisukelvottoman tekstin, sillä sitähän aina pyrkii tulemaan, pakostakin . Eipä olisi sitten tekstin puutetta, voisi välleen vuodatuksen ylläpitokin puuttua asiaan, etten täyttäisi koko vuodatuksen kapasiteettia joutavilla jorinoillani .

No se siitä, turha sellaisesta kojeesta on haaveillakaan, pitää vain treenata ja käyttää aivojaan.

Tänään kävin purkamassa elämäni ensimmäisen taidenäyttelyni . Taisin siitä jo aiemmin mainitakin, siis sen pystytämisestä.

Alku kuusta kävin pykäämässä sen tuonne lapsuuteni kunnankirjastoon. Jännitti, minkälaisen vastaanoton se saa. Serkuthan ne saivat minut innostumaan asiasta. Mietin kyllä koko kesän, onko se viisasta, asetanko itseni naurunalaiseksi ja pilkan kohteeksi. Viimein päätin kokeilla.

Hyvän vastaanoton oli näyttely saanut, kehujakin , ihme kyllä. Vieraskirjaan oli tullut nimiä monta sivua, kommenttejakin oli joku kirjoittanut. Kotiinkin eräs kirjoitti kiitoksensa pienen muistoesineen  kanssa. Liikaa se minulle tällainen, ylenpalttinen huomio on, jotenkin ihan nolottaa.

Mutta en kadu kuitenkaan sitä näyttelyä. Hyvä maku siitä jäi . Olen nyt yhtä kokemusta rikkaampi taas .

Viimeaikoina olen ollut syventyneenä kirjanpito hommiin. Mietinkin, kuinka kauan olen, siis koska tämä raskas tehtävä sälytettiin selkääni . Ainakin kuittien kirjaamisen olen suorittanut kohta alv alettua. Toisaalta, olen pitänytkin siitä hommasta, aina niin kauan kun kaikki menee oikein ja laskuissa ei tule virheitä. Mutta sitten kun tulee joku virhe, jota ei heti löydä, silloin alkaa keittää . Tämän vuotisen homman sainkin kohtalaisen nopeesti tehtyä. Luulin että kaikki on jo selvää. Mutta mitä vielä, liian hyvinhän se olisi mennytkin. Äsken löysin virheen, mutta missä se on, sitä en tiedä. Ei auta kuin aamulla alkaa etsiä sitä "innolla", nyt en jaksa, väsyneeksi itseni tunnen. Silloin on turha sellaiseen hommaan, voi pian kaikki olla uusissa. Kaiken lisäksi on huomenna iltapäivällä meno veroilmoitus-sedän pakeille. Itse en näet sitä "omantunnon paperia" täytä, senverran kinkkinen homma se meillä on.

Nyt on aika sammuttaa kone ja ryömiä peiton alle katselemaan taas mukavia unia. Siinähän se yö rattosasti vierähtääkin.