Sellainen se minulla on, huono pää. Ei kestä jäätikköön paiskomista, heti hajoaa.
Tuli taas vaihteeksi liukkaat jäätikkö-kelit. Eihän siinä mitään kummallista ole, mutta kun lykkäsi paksun kerroksen tuoretta lunta peittämään sen jään. Jopa oli petollista, kieli keskellä suuta piti tepsutella eikä sekään auttanut.

Olin kansalaisopiston maalauspiiristä tulossa ja poikkesin tyttären pihassa. Siinäpä sitten heitin "häränpyllyä" ja olin vähällä hyytyä siihen, mutta alkoihan se järki vihdoin toimia. Siinä sitten hän  ylös yritti onnistumatta ja kyytiläiset riensivät katsomaa mikä tuli, kun yht'äkkiä hävisin näköpiiristä. Oli tosi tokkurainen olo, silti ajoin vielä 1½ km mutta annoin sitten periksi ja saivat kyytiläiset hommata jatko-kyydityksen. En uskaltanut riskeerata muitten ihmisten terveyttä ja henkeä, ajokelikin oli mitä oli.
Kyllähän se keikaus pienen orkosen päänahkaan sai aikaan, muttei siitä paljoa verta vuotanut, hiukan tupa silmissä pyöri kun pitkäkseni sängylle kävin. Ohi menevää se onneksi oli, nyt on kaikki ok, saa nähdä mikä on sitten huomisen tila.
Samanlainen tapahtuma oli, olikohan se 5 vuotta sitten, samoin kansalaisopistosta palattuani omassa pihassa. Siitä olen kirjoittanut blogissani otsikolla: Liukasta luvassa, kategorissa Muistoja (30.9.2009).

Flunssa ei ole onneksi vaivannut minua, vaikka sitä tuntuu olevan liikkeellä tälläkin seudulla. Oli jopa omassa huushollissakin. Lähiomainen toi sen tuomisinaan hiihtoreissuiltaan, mutta omi sen itselleen eikä antanut minulle. Tavallaan hänellä on sairastuttuaan hirmuinen hinku töihin ja senhän tietää että silloin sairastelu jatkuu. Onneksi nyt oli telkkarissa hiihtoja katsottavana ja formula-kausikin alkoi, niin pysyi ukko tupasalla ja yhdessäkohti, niinpä pääsi taudista.