Niin, ei tämä loru vielä loppunut, paljon olisi vielä kertomista, kumpa jaksasin muistaa kaiken kertomisen arvoisen.

Edellisen kaltainen päivä ohjelma jatkui koko viikon, tosin perjantai oli lyhyt päivä, loppuarviointi töistä ja todistusten jako. Siivosimme työkalut ja tarvikkeet omille paikoilleen.

Aamu- ja iltapalvelukseen oli mahdollisuus osallistua, mutta minulta (syntiseltä) se oli jäädä kokonaan. Aamulla en jaksanut vielä kuuden aikaan herätä, eikä edes kirkonkellojen kumahtelu kuulunut  huoneeseeni. Illalla, myös kuudelta, oli niin kiivas työtahti menossa, ettei siitä malttanut lähteä. Torstaina olikin aamupalvelus poikkeuksellisesti vasta 9:ltä joten muutama meistä ottikin "opinto-vapaata" ja lähti kirkkoon hiljentymään.

Minulla oli myös yksi ylimääräinen tarkoitus tässä kurssi jutussa. Se oli tämä katkaisu-hoito tästä netissä roikkumisesta ja tietokoneesta yleensä. Olin jo hyvilläni, että saan mieleltäni rauhoittua tosi hyvin, ei ole telkkaria, ei radiota, tietsikoista puhumattakaan.

Yllätys, yllätys, Trapesan eteisessä olikin, mikäs muu kuin TIETOKONE asiakkaiden käytössä. Voi että näppejä poltteli. Kerroin kavereille katkaisuhoidostani, olivat toki hyvin huvittuneita, mutta kiitettävästi pitivät huolen etten olisi sortunut. Kerran kyllä pääsin livahtamaan koneelle ja sähköpostin katsottuani yritin kurkistaa tänne blogiin, mutta en päässyt, kun en muistanut omaa osoitettani oikein. Niin siinä käy, kun kotikoneella on kaikki niin helposti vain yhden näpäyksen takana. Loppujen lopuksi 'hoito'  teki hyvää, kotonakin vielä olin asian suhteen rauhallinen, nukkumaankin tuli mentyä ajoissa (sekin luostari-ajan perua). Mutta nyt on taas luiskahtanut entisiin uomiinsa, olisi katkaisuhoidon uusinta tarpeen.

Palataanpa vielä sidostöihin.

Tässä pieni näyte millaisilta kirjat näyttivät ennen kansiin liittämistä. Hyvin eri kokoisia tekemämme kirjat olivat.  Myös adresseja eräs sitoi kirjoiksi ja niistä tulikin hyvin arvokkaan näköiset teokset.

Tässä opettajan taidon näyte. Pystyisinköhän minä näpertämään noin pienen kirjan?

Tässä on osa siitä kirja määrästä joka syntyi sen viikon aikana. Tuo pystyssä oleva iso kirja on muuten Aku Ankan ½ vuosikertaa käsittävä sidos.Kaiken kaikkiaan näitä puhtaan valkoisin sivuin olevia opuksia oli noin 60  (7 sitojaa).

Minun osuuteni tarvikkeiden tuhoamisessa. Loppujen lopuksi olen tyytyväinen tulokseen, en tosiaankaan osannut kuvitella lähtiessäni että edes tällaisia saan aikaan. Virheitähän niistä toki löytyy, mutta niinhän sitä sanotaankin ettei kukaan ole seppä syntyessään (joidenkin pitää mennä naimisiin, *sisäpiirin juttu*).

Viimeistä kirjaa tehdessäni tein taas mokan. Se oli kuin kohtalon ivaa, kun tarkoitus oli tehdä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ohjeet olivat vieressä sekä omat muistiin panoni. Mittasin kaiken tarkasti, mutta unohdin kuitenkin mitata kannen leveyden ennen viimeistä puristusta. No, senhän saa sitten kun otan puristuksesta ennen yliveto paperin laittoa, ajattelin. Mutta innostuksissani tein kannet valmiiksi ja ihailin niiden tyylikkyyttä. Kun aloin viimein sovitella kirjaa kansien  sisään... hyvä ettei kiro karannut. Taas sama vika kuin eka kirjassa, kannet tuuman verran liian leveät. Tämä oli jo silkkaa huolimattomuutta, ei voi muut sanoa. Siinä sitten pähkäilin mitä teen, kokonaista 2 vaihtoehtoa, revi kannen yliveto paperi pois, liika pois ja uudet paperit kansiin. Toinen oli että poistan liian ja laitan reunaan kaitaleen samaa kluuttia mitä on kirjan selässä. Opettaja suostui jälkimäiseen vaihtoehtoon, vaikka se ei aivan oikeaoppinen juttu olekaan, mutta aikaa ei enää liikoja ollut vaikeampaan operaatioon. Nyt kaduttaa se, olisi pitänyt  sittenkin repiä ne entiset veks. Kirja on tuo suurin tuossa kuvassa.

Viimeinen yhdessäolon hetken vietimme lounaan merkeissä. Se nautittiin Punaisessa kabinetissa. Hieno paikka, tunsimme olevamme tärkeitä henkilöitä sillä hetkellä. Saimme myös tutustua Keisarin kabinettiin. Se oli niin hieno ettei siellä olisi edes tohtinut syödä jos sellainen mahdollisuus olisi tarjottu. Onneksi ei sinne laskettu soppalautasen kanssa.

Näin oli kirjansidonta kurssi loppuun suoritettu, kotimatka saattoi alkaa kainalossa pussillinen kirjoja ja kourassa todistus.

Seuraava tavoite olisi sidoskorjauksen oppimäärä. Kurssin on tarkoitus alkaa vajaan 2:n viikon kuluttua, mutta pahoin pelkään ettei se toteudu. 7oppilasta on vähimmäismäärä ja jos ei tule täyteen  niin kurssi peruuntuu. Nyt ei auta kuin rukoilla kovasti aloituksen alkamisen puolesta.