Tänään oli leipä-päivä. Eilen laitoin juuren happanemaan ja tänään oli vuorossa alustaminen ja paistaminen. Siinä välissä piti se taikina vielä leipäsiksi pyöräytellä.

Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Ensiksi oli tullut mittavirhe veden määrässä. On näet oltava jotakuinkin tarkka mitta, kun uuni ei ole mikään "7 leivän uuni". Hyvin lähti happaneminen käyntiin, mutta kun alustuksen vuoro tuli, alkoi ongelmat. Jostain syystä jauhot olivat saaneet varmaan kosteutta, olisikohan ollut nämä pitkittyneet sateet siihen syynä, vai mikä. Ainakin olivat vähän paakkuun vetäneet, piti siivilöidä paakut pois. Jos se olisi sillä selvä ollut niin hyvä, mutta mitä vielä. Löystyivät koko ajan taikinassa, ei millään tullut sopivaa.

Leipominen olikin sitten jotain taidetta ja uuniin laittaminen. Loppujen lopuksi niistä jotakuinkin leivän oloisia kehkeytyi. Ovat tosin vielä uunissa joten makua en ole vielä saanut maistattaa kellään. Oikeastaan heti aamulla olisi pitänyt päästänäihin hommiin, mutta kun oli aamusta taas isännän kuskaaminen työmaalleen.

Tästä muistuikin mieleen ensimmäinen leivän tekoni. Olinkohan 14 v. vanha silloin. Äiti oli jo laittanut jonkunkerran minut taikinapytyn ääreen alustamaan  joten tuntuma siihen oli jo. Sitten äiti joutui sairaalaan ja minun oli hypättävä hänen saappaisiin niissä koti hommissa. Navettatyöt oli myös tehtävä, oikeastaan vain lypsy, sillä isä teki muut askareet siellä.

Sitten loppuikin leipä. Oli alettava suunnitella sen laittamista, eihän silloin niistä maalaiskaupoista saanut leipää, näkkäriä vain oli tarjolla. Laitoimme isän kanssa juuren ja seuraavana päivänä alustin sen. Jäi tietysti liian löysäksi eikä sitä voinut leipoa. Eikun jauhoja lisää ja uusi alustus. Vielä sittenkin jäi löysähköksi mutta limpuiksi joten kuten sain ja keinoteltua uuniinkin. Syötäviä leipiä niistä onneksi tuli. Kotiuduttuaan äiti näki aikaansaannoksiani ja ihmetteli miten olin saanut ne uuniin kun niin löysän taikinan näköisiä olivat. Mutta maku kuului olevan hyvä. Sehän se olikin pääasia.

Kyllä sitä on sen jälkeen saanut pyöräyttää leivän jos toisenkin suuren perheen ollessa kotosalla.