Nyt on edessä loppurutistus ennen joulu-juhlaa. Kummallista miten sitä pitää tehhä äheltää kaikkia ja sitten yht'äkkiä kaikki onkin ohi.

En minä liikoja ole kuitenkaan panostanut koko touhuun, väsyy sitä meikäläinen vähemmälläkin. Mutta jotain on kuitenkin tehtävä, ettei porukan tarvitse pyhien aikana nälkäisinä kynsiään pureskella. Tänään tuli vielä ylimääräistä työtä, josta en olisi piitannut lainkaan. Viime sunnuntaina kaadetun hirven jakoivat nuo metsästäjät tänään ja ne lihat piti selvitellä pusseihin ja pakkaseen. Tietysti nyt sanotte että pilaantunuttahan se liha on kun näin lämpimänä aikana vasta nyt oli jaossa. Ihan hyvää oli, onhan näillä metsämiehillä kylmiö missä riiputtaa otusta, ei lämpiä eikä myöskään jäädy jos pakkanen yllättäisi.

Nopeesti ne lihat pakastimeen pääsivät, kun lähiomainen yllätti ja tuli kaveriksi terävine puukkoineen.

Hyvin uhkaavalta näyttää, että musta-joulu se tulee. Ei ole lunta kuin pienet pläntit paksuimmissa kinospaikoissa ja jos vain tulee uusi vesisade, häviää nekin alta aikayksikön. Mutta ei se loppujen lopuksi mikään maailmaa kaatava asia ole, on vaan totuttu siihen että jouluna on lunta.

Sain tänään viestiä, että saan joululomalaisia. Kaukana asuvat vunukat, keskimmäisen pojan tytöt tulevat vanhempineen joulun viettoon tänne ja tytöt jäävät sitten loman ajaksi mummolaan. Mikä sen mukavampaa, varmaan loman aikana myös maalaamme, olenhan sellaista joskus luvannut, kun tulevat pidemmäksi ajaksi.

Nyt ei oikein tule mieleen sellaista asiaa josta viittis kirjoittaa, joten pistänkin koneen kiinni ja kääräisen vähän paperia noiden nurkassa olevien tavaroiden ympärille. Jospa se tonttu jostain ajasta käy ne sitten korjaamassa ja vie pukille jaettavaksi edelleen. Nyt, kun asumme valtaosin kahdestaan, ei tarvitse lahja ostoksiakaan piilotella kuten lasten pienenä ollessa. Eivät he oikeastaan niitä erikoisen kovasti penkoneetkaan, mutta mielikuvitusta sai joskus käyttää piilopaikkoja miettiessä.

Muistuu mieleen eräs joulu, kun lahjat olivat jo jaetut, kyselivät missä niitä olin taas piilotellut (olivat jo isompia, koululaisia peräti). Kerroin että yksi heistä jopa nukkui yöllä lahjojen päällä, eivät meinanneet uskoa sitä. Olin näet piilottanut paketit yläkerran makuukamariin, laverisängyn vuodevaatelaatikkoon.

Toinen juttu oli, kun kuopus oli muistaakseni 3 v. Olimme juuri ennen joulua rakentaneet uuden lämpimän ulkoeteisen jossa oli rivistö kaappeja, vielä tyhjänä sillä haavaa. Iso-sisko tuli joululomalle illalla myöhään ja piilotti ostamansa paketit yhteen kaappiin.

Kun tulin aamulla navetta-töiltä oli muu perhe jo aamiaisella, mutta voi oli lopussa heiltä. Kuopus juoksi eteiseen minua vastaan ja hihkaisi: "Äiti, missä on voita?" ja samalla avasi 2 kaapin ovea. Oli näet hauskaa availla niitä. Samassa hän näki paketti röykkiön kaapissa. Poika jähmettyi paikoilleen tuijottaen kaappiin hetken, sitten painoi ovet kiinni kuin hidastetussa filmissä ja käveli mitään virkkamatta keittiöön. Ei kertonut toisille mitään löydöstään, niin kuin ei koko päivänäkään, mutta ei mennyt jälestäpäinkään tutkimaan asiaa eikä kysellyt niistä mitään. Hän ei itse muista tapausta, mutta sanoo näkevänsä "sielunsa silmillä", kertomukseni perusteella, kuinka kaikki tapahtui.

Oli hienoa että jo siinä iässä osasi kunnioittaa toisen salaisuutta, tässä tapauksessa "joulupukin" salaisuutta.

Mutta nyt kipin kapin peittämään lahjoja kääröihin, ettei lastenlapsille käy ylivoimaiseksi nähdä kassi kasaa kamarin nurkassa.