Pääsiäinen olikin tänä vuonna harvinaisen myöhään, huhtikuun loppumetreillä. Kevätpäiväntasauksen aikainen täysikuu ennätti olla 2 päivää aiemmin kuin tämä kp-tasaus. Siispä olikin odotettava seuraavaa täysikuuta joka oli sitten 18 pv huhtikuuta. Niin, Pääsiäisen aika määräytyy kuukierron mukaan.

Tälle Pääsiäiselle oli suunniteltu taas kirkko-reissua Valamoon, aikomus ottaa 2:den vuoden takainen uusintana. Vuosi sitten suunnitelmat kariutuivat sairastumiseeni. Neidit E, S ja M päättivät lähteä mukaan. Eihän lapsia voinut kieltää kirkkoon menosta, johan tuon ikäiset jaksavat yön valvoa.

Yritin saunomisen jälkeen nukkua hiukan, mutta eihän siitä mitään tullut, sen verran ääniä kuului tuvan puolelta, kun ei tytötkään malttaneet mennä unille.

Olimme ennen klo 24:ä perillä ja kirkko olikin jo täynnä ja puoliyö palvelus alkanut. Ennen ristisaattoa huomasin että ei ollutkaan samanlaista kuin edellisellä kerralla. Odotin niin hartaasti sit hetkeä jolloin kirkko pimenisi, ainoastaan tuohuksien antamassa valossa kuuntelisimme pikku kellojen pientä kilkahtelua. Mutta sitä ei ollutkaan, vahinko, sillä se tunnelma oli jotenkin niin herkkä.

Kiersimme ristisaattona kirkon tuohuksien lepattavien liekkien valaistessa tietämme. Kirkon ovien auettua pääsimme kirkkaasti valaistuun temppeliin ja ylösnousemuksen riemujuhla voi alkaa.

Pappi: "KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA"

Kansa: "TOTISESTI NOUSI."

Tämä vuoropuhelu toistui yön aikana monen monta kertaa, myös useammalla kielellä lausuttuna. Pääsiäisyön palvelus kesti ehtoollisineen 3 tuntia. Ja kuoro parvella lauloi jatkuvasti. Tekisi mieli verrata maratooniin sitä kuoron työskentelyä, 3:n tunnin urakka. Vaikutti että papisto pääsi paljon vähemmällä kuin kuorolaiset..

Toisaalta, tuntui se kirkkoväenkin jaloissa se seisominen, ortodoksisessa palveluksessahan seisotaan. Onhan siellä varattu seinustalle istuimia pientä levähtämistä varten sitä kaipaaville. Itse sinnittelin koko ajan seisten. Pois lähtiessä istahdin hetkeksi takkiani odotellessa, mutta olikin yllättävän kivulias liike polville se taivuttaminen.

Seuraavaksi siirryimme Trapesaan Pääsiäisyön aterialle. Siellä olikin tulla kohdallamme tenkkapoo. Kansaa oli tullut jo paikat täyteen, eikä meille ollut löytyä sijaa lautasen ääreen. Sitten henkilökunta keksi, että katetaanpa lisää paikkoja "Keisarin kabinettiin".  Niinpä saimme hienot puitteet ateriallemme, emmekä me olleet ainoita jotka sinne pääsivät.

Ruoka oli hyvin maukasta. Tarjoilia tuli kaatamaan viiniä laseihimme, silloin "tyttö-tertsetti" parkaisi:" Älä ukille kaada, se ajaa!" "Siis ukille annetaan vaan kotikaljaa," nauroi tarjoilia.

Nousimme vatsat täpötäynnä pöydästä ja kiitettyämme ruuasta, suunnistimme kotimatkalle. Tämä paluumatka olikin hiljaisempi, ei kuulunut iloista kalkatusta takapenkiltä kuten mennessä. Tytöt nukahtivat alta aikayksikön. Minä en uskaltanut antaa unelle valtaa, siksi vauhdikasta oli matkanteko, ei ollut viinillä asiaan osuutta : )

Kello olikin jo 5 aamulla kun kotiuduimme ja suoraan vaan nukkumaan.

Mutta minäpä en voinutkaan nukkua. Syynä oli epäinhimilliseen aikaan syöty raskas ateria. Ruuansulatus elimistö pisti hanttiin aina kun yritin vaakasuoraan asentoon käydä. Viimein 7 jälkeen sain 3 tuntia torkahdettua. Sitä naurettiinkin mennessä, että vuorokauden valvominen vastaa 1 promillen humalatilaa. No nyt tiedän mitä on humala ja sen jälkeinen krapula (sunnuntaina, mutta ilman päänsärkyä). Väsytti niin etten edes ulos jaksanut lähteä. Tein jo päätöksiä että taitaa olla viimeinen yökirkko reissu kohdallani.