Sinne saloille miehet suuntasivat menneenä viikonloppunakin. Ei edes sunnuntainen sadekaan pystynyt pitämään heitä tupasalla.

Lauantai olikin vain sellainen verryttely- ja kokemuksenkeruu päivä. Kotiin tultuaan tuumasivat, että iltaruuaksi on sitten tiedossa "hirvenjälki soppaa" vaan. Olivat sentään parin päivän vanhat jäljet löytäneet.

Ei muuta kuin sunnuntai-aamuna metsään takaisin, satoi vaikka "vanhoja akkoja". Niitä ei tosin taivaalta tippunut, mutta vettä sen sijaan tuli kuin saavista kaataen.

Pitihän sitä näyttää vieraileville metsästäjille, että Suomessa ei pikku-kuuroja pelätä. Unkarista asti oli 3 miestä mukaan lähtemässä (olivat tosin jo lauantainakin). Myös meidän neiti M 12v halusi mukaan metsälle, ei ollut ensimmäistä kertaa, useamman vuoden kokemus jo takana tytöllä.

Puolen päivän aikoihin koko konkkaronkka tuli kellistetty hirvi mukanaan. Ja niin märkinä ...niin märkinä kuin olla ja osaa, kenellä ei sattunut olemaan sadevaatteita mukana.

Pian oli hirvi "riisuttu" ja putsattu. Oli nuotiokahvin ja -makkaran aika. Minäkin hiippailin kameran kanssa joukkoon.

Siinä he istuvat nuotion lämmössä kaatoa kertailemassa ja makkaroita käristämässä.

Nokipannussa kahvivesi on kiehumassa. Nämä unkarilais-vieraat paahtoivat sipuleitakin nuotiossa, kuului olevankin mukavan makuista se sipuli. Lauantaina nämä vieraat olivat tarjonneet isännilleen eksoottista herkkua. Villasian silavaa. Ei villi- vaan tosiaan VILLASIAN.  Miedosti palvattua, reilusti suolattua rehellistä läskiä. Sitä oli lämmitetty nuotiossa ja sulava rasva oli valutettu sitten leivälle. Tosi maukasta oli ollutkin .

Suomalaiset paistoivat näitä kansallisherkkujaan - "putkihaukea". (Kuva on aika sumea, savua näet tupsahti just kun kuvan otin.)

Minäkin sain maistaa nokipannukahvia, tietysti. Tarjosinhan minä edellisenä pyhänä heille  peräti kakkukahvit (sattui olemaan meidän hääpäivä silloin). Hyvää se kahvi olikin, se nuotio-nokipannukahvi nimitäin.

Kun kysäisin lupaa näiden kuvien käyttöön, sain sen sillä ehdolla etten senssi palstoille laita . Enhän minä nyt sellaisille .

Kun päivä oli vasta puolessa, piti vielä lähteä koettamaan onnea. Sitä ei vaan ollut, kun olisi pitänyt jo vasoja alkaa verottaa, mutta niitä ei vaan näkynyt. Viimeisen aikuisen lupaa ei tässä vaiheessa uskalla  käyttää, jos vaikka ammuttu vasa olisikin aikuinen hirvi. Mutta mistä niitä vasoja saa jos sudet on ne jo pieninä poskeensa pistelleet. Sanopa se.

Tämä urheilu-laji se sitten jatkuu pitkälle syksyyn, niin kauan kuin lupia riittää.