Vanha sanonta joka on tosi.

Mikä lie Lakun houkutellut kyläjuoksulle, leikatun kotikissan? Kyllä se jossakin silloin tällöin käväisi, katselemassa ja tietysti pyydystämässäkin hiiriä, kun kotona hiiret käy vähiin joskus. Mutta nyt en perjantai-aamusta lähtien ollut Lakua nähnyt, aloin jo eilen illalla kysellä onko mustaa kissaa näkynyt kylillä.  Mielessä kävi että joku metsän peto on sen vienyt. Jo 4 päivää kateissa.

Kuinka ollakkaan... tänä aamuna tuli kotiin suuren huudon kera. Nälkä oli kova ja lienee ollut vilukin.

Hyvähän se oli lähteä juoksuilleen helteen aikaan, tarkeni yötkin hyvin. Mutta sitten yllätti kylmä sää. Tietysti muistui mieleen lämmin tupa ja mikä parasta, lähiomaisen peti jossa oli niin mukava toisen kainalossa nukkua.

Kyllä oli ikäväkin ollut. Huomasin sen siitä puskemisen paljoudesta, en ollut saada kahvikuppia huulilleni läikyttämättä. Vai liekö ollut anteeksipyyntöä. Kun olin silitellyt, kutitallut ja rapsutellut aikani Lakua niin sitten rauhottui omalle ruokakupilleen.

Lakun emosta en olekaan kirjoitellut mitään. Sitä ei meillä enää olekaan. "Pennuntekokone" on muisto vaan. Santra oli sellainen kyläluuta viimeisinä aikoina, ettei paremmasta väliä. Syötin sille pillereitä ettei pentuja tee, kun lähiomainen ei antanut lupaa viedä leikattavaksi. Itse olisin ollut valmis luopumaan kissasta, eihän sitä koskaan enää kotona näkynyt. Saattoi olla toista viikkoakin poissa ja kotona pistäytyessä lykkäsin kiireellä pillerin kitaan ja kun sai ruokakupin tyhjäksi niin ..fiuuh... ulos ja kylille.

Sitten eräänä iltana, syksyllä, tuli pyrkimään sisälle. Annoin ruokaa ja maitoa ja katsoin missä lie ojassa rypenyt kun oli niin likainen ja märkä. Lähempi tarkastelu osoitti että lika olikin jäteöljyä. Jossain oli varmaan ollut jäteöljyt avonaisessa astiassa ja Santra pudonnut siihen. Yritin pestä sen, mutta enhän yksin saanut kunnolla puhdistettua. Kuivailin ja peittelin koriinsa nukkumaan, kovin olikin viluissaan. Ei siitä eläjää tullut. Oli tietysti nuollut itseään ja saanut sisuksiinsakin öljyä jota oksenteli. Karvakin alkoi lähteä ja oli niin surkea näky että päätimme muutaman päivän kuluttua päästää Santra kissojen taivaaseen.