Nyt on taas se vappu. Miten se nyt näin , eihän siitä ole kuin hetki kun se vasta oli. Nuo juhla- ym. merkkipäivät  seuraavat toisiaan nopeasti, tuntuu siltä, että jää jotain välistä kokematta peräti. Kait se on kalenteria uskottava.

Kaikki se valtava lumen paljous on tiessään matkoissaan, vaikka ihmiset hätäilivät, että ne eivät ennätä sulaa ennen juhannusta. Mutta niin vain kävi, kaikki suli ja maan pintakin kuivahti joten itsekin ennätin vapuksi rapsutella pihan puhtaaksi.

Nyt on kylmä vappu. Eilen jo jäähtyi ilmanala huomattavasti. Jäätävä tuuli puhalteli niin, ettei paitasillaan mieli tehnyt ulos. No, ei se mitään, eihän enää ollut sitä pihan puhdistusta ja eihän se sellaisella tuulella olisi onnistunutkaan. Mukavempaa oli olla tuvassa ja lämmitellä uunia. Vähäsen ripsautti luntakin eilen, mutta ei se pysynyt maassa kuin silmänräpäyksen ajan.

Näitä kylmiä vappuja on aina silloin tällöin.

Neljän vuoden takainen vappu oli tämän sorttinen.

On ollut taka vuosina syvempi lumisiakin vappuja, jopa parinkymmenen sentin lumikertymällä. Yhden äitienpäivänkin muistan (en kylläkään vuosilukua) jolloin lunta satoi niin paljon, että auto jäi "mahastaan" kiinni pihatielle äitienpäiväjuhlasta palatessani.

On niitä lämpimiä ja aurinkoisiakin vappuja vietetty. Miten lieneekin nuo kylmät ja epäinhimilliset kelit jäävät vain paremmin mieleen.

Eilen illalla tuli neiti-S koulukaverinsa kanssa ja heillä oli suunnitelmissa mennä viettämään vappu-yö lammen rannalla olevassa laavussa. Epäilin kovasti aikeen onnistumista, mutta päättäväisinä neitokaisina nämä pakkasivat makuupussit ja eväät mukaansa ja lähtivät mönkijällä matkaan.

Kahdeksan aikoihin aamulla alkoi kuulua jo mönkkärin ääni, oli tullut niin kylmä että katsoivat viisaammaksi lähteä juomaan aamuteet lämpimämpään paikkaa. Mukavaa oli kuitenkin ollut, ei kaduttanut yhtään.

Yksi vappu on jäänyt minulle mieleen lapsuuden ajoilta. Jolloin tietysti oli aina lämmintä ja aurinkoista. Äidin oli tapana antaa lupa pukea kesämekko vappuna päälle, mutta juuri sinä kesänä olikin ehto  sille luvalle. Minulla oli 1 heiluva hammas suussani jota en uskaltanut nykäistä pois,enkä antanut kenenkään ottaa sitä. Hammas melkein roikkui huulella.

"Ennen et saa kesämekkoa ennenkuin hammas on irti," sanoi äiti. Yritin kerätä kaiken rohkeuteni nykäistäkseni hampaan, mutta ei, kertakaikkiaan pelotti se kipu niin ettei siitä tullut mitään. Ja mieli teki mekkoa joka riippui henkarissa silitettynä ja nättinä. Muistan sen selvästi millainen se oli: valkoisella pohjalla oli erivärisiä koivunlehtien kuvia ja olkapäillä oli punaiset napit. Se oli oman äidin ompelema edellisenä kesänä. Pidin kovasti siitä mekosta, jos löytäisin sellaista kangasta niin varmasti ostaisin vielä itselleni hamekankaaksi.

Vihdoin viimein iltapäivällä se hammas luiskahti irti vahingossa, kun rätin kanssa sitä heiluttelin (en uskaltanut koskea paljain käsin pelosta jos se vaikka irtoaa c: ). Ja lopun päivää herrastelinkin sitten kesämekossani. Vappuni oli pelastettu.