Tuli mieleeni juttu varhais lapsuudesta. Haluatteko kulla? Kerron sen kuitenkin.

Se on tapahtuma, jossa minä ensimmäistä kertaa yritän raivata tietä miehen sydämeen vatsan kautta.
Tämä tapahtui kauan,kauan sitten. Olin silloin noin 3v .Olimme juuri muuttaneet naapuripitäjästä  uuteen kotiin ja pikku-velikin oli syntynyt.
Eräänä päivänä vanhempani tuumivat että eiköhän lähdetä vierailulle entisten naapureiden luo.
Tuumasta toimeen, ei muuta kuin uuni lämpiämään ja evästä paistamaan. Siihen aikaan oli tapana että edemmäs vierailulle mentäessä viedään tuomisina ns."lämpimäisiä". En tosin muista mitä kaikkea äiti leipoi, pullaa ainakin.
Minäkin halusin leipoa omat pullat ja viedä omat tuomiseni entiselle leikkikaverille Timolle. Äiti antoi taikina möykyn ja innokkaana aloin työstää siitä mehevän kuohkeita pikku-pullia. Äiti kyllä epäili että ne palavat uunissa, kun olivat kovin pieniä. Mikä ihme se nyt oli, minullahan oli niin pienet kädet. En suostunut  laittamaan niitä yhteen, minulla piti olla monta pullaa annettavana.
Niin vain kävi, että pullat kärähtivät, olivat tosi tummia. Äiti esitti, että laitetaan koiran kuppiin, ei niitä voi viedä kylään. En suostunut siihen, olin leiponut kaverille ja halusin myös viedä ne hänelle. Itkukin taisi olla lähellä. Ei siinä muu auttanut kuin laittaa pullat pikku pussiin ja odottamaan lähtö aamua.

Lähtöpäivä koitti ja matkustimme koko perhe linja-autolla kylään. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, aikuiset ihastelivat vauvaamme ja me "isot lapset" katselimme ihmeissämme toisiamme. Viime tapaamisestahan oli kulunut jo tovi joten vähän ujostutti. Vihdoin viimein äiti alkoi availla tuomis-kassiaan ja minäkin sain oman pussukkani. Olin pitänyt hyvää huolta että se tuli mukaan.
 Ojensin jännittyneenä pussin Timolle. Muistan kuinka häntä hymyilytti saadessaan sen käteensä. Timo avasi pussin, otti pullia käteensä ja katsoi hetken niitä.
 "Palaneita pullia!" hän huudahti ja heitti pullat pitkin lattiaa.

Silloin minun pienen nyrkin kokoinen sydämeni ...itki VERTA!