Tosi oikea talvi tänä vuonna. Pakkasta on ollut enemmän kuin joittenkin sielu sietää. Kun pakkanen hellittää, alkaa tulla lunta tuutin täydeltä, silmät - korvat täyteen. Ei siinä mitään, antaa tulla vaan. On sitten kesä helteellä mukava muistella, että oli sitä joku aika sitten vähän viileempääkin.

Tänä aamuna oli hetken oikea lumi-myrskykin. Ei tosin kauan kestänyt, mutta voimaa oli silläkin puuskalla. Lumi lensi vaakasuoraan ja sitten pyöri kuin karusellissä olisi ollut, tuuli  vonkui hormeissa ja puut kumartelivat kumman nöyrästi.

Ennätin jo pelästyä aikalailla. Pitääkö jäädä iltapäivän kurssilta pois huonon sään vuoksi. Ei millään viitsi sellaisella myräkällä lähteä monen kymmenen kilometrin matkaa ajamaan, kun en mikään huononkelin ajotaituri ole. Onneksi tuuli laantui, vain pieniä puuskia enää päivän mittaan tuprautteli lunta liikkeelle kovemmalla vauhdilla. Lumihiutaleita kyllä sateli hiljalleen koko päivän. Onneksi lumiaurat olivat ennättäneet ajaa reittinsä ennen lähtöäni, joten oli jotakuinkin hyvä ajella.

Kurssilla tuli taas uutta tietoa "sulateltavaksi", mutta onneksi on viikko aikaa miettiä ja harjoitella saamaansa oppia. Pitää sanoa, että on se tietotekniikka monimutkaista ja joskus myös vaikea selkoista, mutta meikäläinenhän on jo ikä-ihminen eikä aivot ole niin vastaanottavaiset kuin nuorilla. Heillehän on kaikki melkein itsestään selvää, eivät paljon opastamisia tarvitsekaan. Mutta me "vanhukset" olemme toistamaata. Ihan olen joskus näkevinäni opettajan pään yläpuolella olevassa ajatuskuplassa tekstin: "Rautakangestako teille tämäkin asia täytyy vääntää?"

Mutta ei hän sitä ääneen sano (onneksi), meille tulisi siitä paha mieli .

Kaikesta huolimatta, illan kurssi on takanapäin ja edessä opitun sulattelua ja läksyjen lukua pää punaisena, ajatteluelin kuumana. Kyllä se siitä, varsinaisia nerojahan ma olemme, ainakin omasta mielestämme . Näin sitä  tähän aikaan vuorokaudesta on ajateltava niin ei näe pahoja unia. Aamulla voi sitten ajatella jo asioita realistisemmin.