Nyt on sitten pienet vintiöt saaneet uudet kodit. Viime sunnuntaina lähti ensimmäinen, perjantaina toinen ja eilen loput 2. Hyviin koteihin pääsivätkin, ei tarvitse olla huolissaan, että niitä kohdeltaisiin huonosti.

Jotenkin tuntuu tupa tyhjältä nyt, sen verran ne pitivät eloa ja ilakointia yllä. Välillä olin hermostuakin niihin. Ei minulla paljon kukkasia ollutkaan, mutta nekin vähät oli viisainta piiloon viedä, alkoivat "jalostus toimenpiteet" olla sitä luokkaa.

Ikkunakin on sen näköinen, että jokunen syksyn kangistama kärpänen on sen pinnalta pyydystetty.

Seinäkiipeilyn harjoitteleminen oli kova sana. Se onnistui parhaiten nojallaan olevaa patjaa hyväksi käyttäen. Myös ikkunaverhot olivat kovalla koetuksella. Ikävä kyllä, uusiksihan ne menivät.

Tässä pojat ovatkin aamupuurolla. Se maistui kaikille kissoille, ei tarvinnut kahdesti käskeä ruokakupille.

Kun massu oli täysi, niin nukahtivat missä vain tuntui mukavimmalta, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, kuten tässä aamutossuihin.

Sisäsiisteiksi oppivat ihmeen helposti, kerran kun vei hiekkalaatikkoon niin jo seuraavalla kerralla tiesivät minne mennä hädän hetkellä. Siitä annan kiitosta tälle katraalle.

Kun olivat syöneet ja hiukan levähtäneet, alkoi ilonpito. Etenkin illalla. Voi mikä töppösten töminä oli, kun painelivat huoneesta toiseen, hyppivät ja kiipeilivät, välillä painiksikin panivat.

Tässä sitä riekutaan sohvalla.

Hiljaisin kaveri tosin oli välillä kiinnostunut tv:stä. Tässä katsotaan maanantai-illan leffaa toisten painiessa sohvalla.

Kun ensimmäinen lähti uuteen kotiin, oli varmaan veli-pojilla hiukan ikävä. Ahtautuivat pieneen koriin nukkumaan kaikki. Läheisyys varmaan toi jonkinlaista turvallisuuden tuntua. Santra-emo etsiskeli kotvan, mihin on yksi lapsi eksynyt, mutta tyytyi sitten kohtaloon, että lapset on maailmalle laskettava.

Kun toinen lähti niin siihen ei sitten reagoinut mitenkään. Näki kylläkin miten se autoon vietiin ja hetken katseli tuvan nurkkia miettien, että mihinkähän ne sen pennun laittoivat. Sitten unohti koko jutun.

Mutta näitä viimeisiä, jotka eilen lähtivä, niin vasta tänään alkoi etsiä. Koko aamupäivän vaelteli paikasta toiseen kutsuen mukavalla kurahtavalla äännähdyksellä niitä. Nyt on tyytynyt kohtaloonsa. Jäihän Laku tosin emon hoivailtavaksi, mikäli sen kokoinen katti enää emon hoivaa tarvitsee.

Mihin lie Laku nyt lähtenyt, ei ole koko päivänä tullut sisälle, ei edes syömään. Kunhan ei olisi lähtenyt veli-poikia etsimään, toivottavasti ei, pitkät on matkat niiden luo. Vai olisiko lähtenyt karkuun, kun uhkasin laittaa sen dietille pentujen lähdettyä. Oli näet niin kova syömään, veteli naamaansa kaikki pientenkin sapuskat. Kyllä se lihoikin, mahoton mötikkä oli jo, painoikin jo 5kg, ikää vasta 5½ kk.