...teki mieli huokaista nyt iltapäivällä.

Kylällä oli tänään hirvenhiihto kilpailut ja sinnehän piti minunkin rientää. Siitä on tullut jo tapa ja en osaa olla pois niistä kisoista. En kilpailuun ota osaa, vaikka se jossain vaiheessa kovasti mieltä kutkuttikin. Mutta toisaalta tunnistin omat resussini sen lajin kohdalla ja pysyin muissa hommissa joita kisapaikalla on aina riittämiin.

Kyseisiä kilpailuja on pidetty kylällämme jo ...en paljoa valehtele jos sanon että lähelle 3 :vuosikymmenen ajan. Taitaa olla yhden käden sormilla laskettavissa ne vuodet jolloin olen ollut poissa.

Jos jollakin ei ole käsitystä , mitä tällainen hiihtokilpailu oikein on, niin selostan muutamalla sanalla mitä kaikkea siihen sisältyy.

Ensinnäkin on hiihto, joka on pituudeltaan keskimäärin n. 7km. Siitä saa kilpailija pisteet jotka lasketaan ihanneajasta (ihanneaika on parhaan ajan sarjassaan saanut kilpailija, 300 p.). Toisena lajina on 2 matkan arviointia, siitä saadaan pisteet virhemetrien perusteella (maksimip. 300). Kolmas piste "kalastus" on ammunta, joka suoritetaan kiväärillä 10:llä laukauksella 100:lta metriltä. Tässä on maksimipisteet 600. Asetta kannetaan selässä koko hiihdon ajan, paitsi sarjassa alle 14 v. joilla on ase on ammuntapaikalla ja paikalla pitää olla aikuinen ammuttaja. Myös näillä nuorilla on lupa ampua tuelta. Kilpailu on periaatteiltaan samanlainen kuin tavallinen ampumahiihto, mutta ei sisällä mitään sakko kierroksia. Paitsi viestissä on sakot arvioinnista sekä ammunnasta.

Osanottajien ikähaitari on aika laaja. Nuorimmat tänään olivat 12-vuotiaita ja vanhimmat 80 v. vai oliko jo ylikin. Olen myös huomannut, että kun lajille antaa pikkusormensa, vie se koko käden. Meillä sitä harrastetaan henkeen ja vereen asti. Lähiomainen on ollut lajin pauloissa ne 3 vuosikymmentä josta jo mainitsinkin, lapsista 3 aloitti 12-vuotiaina ja lastenlapsista jo 3 on myynyt sydämensä lajiin. Niin että paukkujen lataamista ja suksihuoltoa riittää. Se ei näet rajoitu näihin kotikylän kilpailuihin, vaan matkoja on lähes joka viikonloppu lumikelien aikana. Kauden huipentuma on sitten SM-kilpailut, joka tänä vuonna on ensi viikonloppuna Vaalassa saakka, missä sekin sitten sijainnee, kaukana ainakin.

Tämänpäiväisissä kilpailuissa oli yli 70 hiihtäjää, joskus on ollut reilusti yli 100:n kilpailijan osallistuminen.

Paljon on muuttunut näiden vuosikymmenten aikana tämä systeemi. Alkuaikoina ilmoittautumiset tapahtuivat puhelimitse yhteyshenkilölle, joka kuului meidän ruokakuntaan ja puhelimeen piti juosta jatkuvasti. Kaikki lähetyslistat ja tulostaulut tehtiin käsin. Myös tuloslaskenta tapahtui  kynää ja paperia käyttäen. Joten tulosten saaminen saattoi kestää kauankin jos osanottaja määrä oli suuri.

Nyt ilmoittautumiset tapahtuvat suurimmalta osin jo edellisillä kilpailupaikoilla  listaan ja pieni osa edelleen puhelimitse, ei tosin enää meille koska nuoremmat ottavat jo vastuun järjestelyistä. Lähetyslistat ja tuloslaskenta tapahtuu nykyisin tietokoneella (joten ymmärrettävästä syystä meikäläinenkin sai hommasta potkut  ).

Niinpä olenkin siirtynyt luontevasti "kyökin puolelle", kahvinkeitto- ja myyntihommiin. Tänään meillä oli myös hernekeittoa-lounaskin tarjolla  kahvin ja sämpylöiden lisäksi. Vielä munkit ja mokkapalat, että sai suut makiaks'. Ja kauppa kävi kuin siimaa, lainatakseni vanhaa mainosta. Rokkaakin meni muutama kymmen litraa, kahvilitroja  ei tullut edes laskettua. Tuntui se jaloissakin kun 5 tuntia oli ilman taukoja touhunnut (toipilaana vielä). Meni vielä kotvanen kunnes oli paikat siivottu ja järjestyksessä, ennenkuin kotiin pääsi.

Kyllä piti siunata kultaista kotia, appi-ukon sanoin: "A hosbodi, piästi Jumal kotih!" Niin poikki oli. Menin heti päivätorkuille ja ne vanähtikin peräti 3:n tunnin uniksi. Nyt tuntuu kropassa ja etenkin jaloissa, että epäilyttää olinkohan itsekin hiihtämässä sen 7 km:n lenkin pyssy selässä.

Vaikka väsyinkin näin, niin ei ainakaan vielä tullut mieleen, ettenkö "raahautuisi" paikalle myös tulevina vuosina.