Nyt viimein toteutui pitkäaikainen haaveeni olla mukana pääsiäisyön palveluksessa. Aiemmin kirkkoon lähdölle oli karja esteenä. Ei sitä olisi aamulla jaksanut lypsylle herätä jos koko yön on viettänyt kirkossa. Mutta nyt se este oli poistunut.

Päätimme lähteä Valamoon koska arvelimme suuressa kirkossa olevan juhlallisempaa. En tahdo epäillä pienten kirkkojen juhlallisuutta, mutta jotenkin Valamon kirkko viehätti eniten.

Lähdimme hyvissä ajoin lauantai-iltana ajamaan kohti Valamoa. Hiivimme hiljaa kirkkoon sisälle odottamaan. Papit olivat jo aloittaneet tekstien lukemisen ja hiljalleen alkoi tulla muutakin kirkkoväkeä paikalle. Kirkko on hämärä, ainoastaan lampukoissa oli tuli.

Pääsiäisyön palvelus alkoi puoliyönpalveluksella ja sitä seurasi ristisaatto. Tuohukset sytytettyinä odottelimme ristisaaton alkamista, kaikki olivat hiirenhiljaa, pieni kello alkoi helähdellä harvakseen, tunnelma oli odottava.

Minulle tuli sellainen mielikuva siitä hetkestä, kuin olisimme olleet  hämärässä luolassa ja luolan katosta olisi tipahdellut pieniä vesipisaroita jotka helähtivät pudottuaan lattialle...blim...blim...plum...blim..blim..

Ristisaatossa kiersimme kirkon, tuohukset lepattivat yössä.

Kirkon ovien auettua, se oli täydessä valaistuksessa. Kuoro lauloi iloisesti, ei ollut sitä surumielisyyttä joka oli vallalla ennen ristisaattoa. "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi," kaikui kirkkosalissa moneen kertaan. Samoin  papiston ja kansan vuoropuhelu:"KRISTUS NOUSI KOLLEISTA!" "TOTISESTI NOUSI!"  Tapahtui useammalla kielelläkin.

Tämä koko yö oli sellaista, ettei sitä osaa sanoin kuvata, se pitää kokea. Se oli Elämys, isolla e:llä. Vaikka oli toisaalta väsyttävää seisoa monta tuntia, mutta sinnikkyydellä siitäkin selvisi. Pari kertaa piti kyllä  muutama minuutti levähtää, ei mahtanut mitään.

Palvelusten loputtua löytyi tuttaviakin kansan joukosta, pääsiäistoivotus halausten jälkeen lähdimme syömään pääsiäisyön ateriaa Trapetsaan.

Trepetsan pöydät notkuivat herkuista ja ruuan siunaamisen jälkeen ryhdyimme nauttimaan niitä. Iloinen puheensorina täytti ruokasalit.

Aterioiduttuamme lähdimme kotimatkalle. Aamu alkoi jo hiljalleen sarastaa ja oli jo valoisaa kunnes pääsimme nukkumaan. Ainoa ikävä puoli jutussa oli, että Nukku-Matin työvuoro oli varmaan jo päättynyt, kun ei tullut heittämään uni-hiekkaa silmiini. Vai olivatko sittenkin ne valtavat tunne-kuohut jotka unet karkoitti.

Kyllä tämä oli sellainen Elämys-yö, ettei ole sanottua ettenkö ottaisi joskus uusiksi.

 

KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA.   TOTISESTI NOUSI.