Poltin päreeni ja olin repiä pelihousunikin. Miks minä olen joka asiassa syypää?

Ensiksikin, annoin (hyvää hyvyyttäni tietenkin ), lähiomaiselle gluteenitonta mustikkapiirakkaa, mutta se kuului olleen liian mautonta. Valistin häntä, että ajattelisi niitä jotka joutuvat aina syömään sellaista, eivätkä silti valita.

Kuuluihan sitä naputusta yhestä sun toisesta asiasta.

Sitten sain syyn niskoilleni liesituulettimen toimimattomuudesta ja miksi siitä ei ole aiemmin kerrottu.

Silloin pinna katkes ja päre kärähti , totaalisesti. Kyllä siitä oli ollut puhe aikoja sitten, useammankin kerran. Mutta kun MINUA EI KUUNNELLA!!! Joten lopetin asiasta mainitsemisen. Tämänkö siitä saa palkaksi kun on nöyrästi (nöyrästi ja nöyrästi ) 45 vuotta passannut ja palvellut, kaikesta saa syyt niskoilleen. Olisihan sitä ollut kielenpäällä muutakin sanomista, mutta  onneksi sain nieltyä ne, tajusin että enhän itsekään mikään enkeli ole.

Päätin kyllä sen asian, että varmasti lähden viikoksi pois kotoa, ilmoittaudun eräälle haaveilemalleni kurssille. Katsotaan sitten miten tulee juttuun kun passari on poissa.

Toivottavasti olen vielä aamulla suutuksissani, kunnes pääsen ilmoittautumaan. Pitäsköhän laittaa muistilippu kaapin oveen: "Muista murjottaa!"

Ettei kävisi samalla lailla kui viime viikolla. Oli se kova lumisade päivä ja minä kolasin pihan hyvin, varoen vasta perustetun nurmikon reunoja. Lähiomainen tuli illalla kotiin, otti traktorin ja työnteli lumet uudestaan niin tarkkaan että musta multa oli näkyvissä.

Silloin päätin etten ikinä virka hänelle mitään enää. Mutta kuinkas kävikään, jo seuraavana päivänä huomasin että olin unohtanut päätökseni . Enhän uudestaan voinut aloittaa mykkäkoulua, ei hän olisi sitä ymmärtänyt kuitenkaan.

Taidan olla vähän väsynyt, kun tuo pinna on noin kireellä. Vai mistä kenkä puristaneen?