Aika ihmeellinen on tämän talven "pakkas kausi". Pakkas-herra on varmaan suutahtanut ja lähtenyt pidennetylle kesälomalleen. Syy: Ihmiset ovat niin kovasti mananneet paria viime talvea, kun oli himppusen viileempää mihin olimme tottuneet.

Maanantaina hyppelehdimme riemusta, kun sataa tuprautti sitä lunta oikein roppakaupalla... valkea joulu sittenkin. Mutta nyt murjotamme hartiat kasassa, niistä lumista ei enää ole kuin muistot jäljellä. Täällä meidän seudulla ne muistot ovat aivan konkreettiset, eli erittäin liukkaat tiet ja pihat. Missä vain oli lumen aikaan liikuttu, niin lumi pakkautu tiiviiksi ja nyt vesi sateen tullessa muualta suli, mutt a tiivistyneet kohdat ovat kirkasta ja liukasta jäätä. Äsken, kun lähdin uunipuita noutamaan, laitoin peräti piikki-kengät jalkaan, mutta sittenkään ei ollut pystyssä pysyminen varmaa.

Lauantaiksi suunnittelin reissua naapuri pitäjään, siellä kun on joulumyyjäiset. Toivoin että jospa monen vuoden ajan haaveilemani reissu onnistuisi, mutta kuulinkin tien olevan siinä määrin livakka, että oitis hylkäsin suunnitelman. Jospa ensi vuonna olisi parempi onni.

Eilen illalla oli joka vuotinen musiikkiluokkalaisten joulukonsertti. Se onkin hyvin suosittu konsertti, liput menevät alta aikayksikön kaupaksi. Onneksi saimme liput joten joulu-aika on kohdallamme alkanut tämän konsertin myötä. Kyllä oli ilo kuunnella 3:n eri ikäryhmän kuorojen esityksiä.

Nyt ovat kaikki pikku-kissatkin saaneet uudet kodit. Ja uudet nimet lähes jokainen. Mörkö-poika säilytti aiemman ninensä, Villasukasta tuli Onni, Salli-Mirristä (ihan alkuperäinen nimi oli Lola) tuli Sanni ja viimeisestä Pikku-Mustasta Bmv, kuulemma suomeksi sanottuna Pösö .

Ei Santra ole ihmeemmin pentujaan etsiskellyt, helpotti varmaan kun pääsi iänikuisesta imettämisestä.

Nyt on tässä ryhdistäydyttävä ja aloitettava pikkuhiljaa  joulun valmistelut. En aio kaappeja siivota, koska en vietä joulua kaapissa (Marttojen ohje), mutta pölyt olis nurkista poistettava etteivät jäisi siemeneksi uudelle vuodelle. Piparit on paistettava, ilman niitä ei ole joulua. Se vaan on keljua, kun pitää tehdä kahdet taikinat jos aikoo itsellekin jotain ja se oma leivonnainen on vielä eri päivänä leivottava ettei vaan joudu vahingossakaan kiellettyjä jauhon pölyjä joukkoon. Se kyllä karsii meikäläisen herkku-listaa kovalla kädellä. Mutta ei se mitään... ostan lohdutuksekseni vaikka VIHREITÄ KUULIA.

Jospa lopettelisin nyt tämän liirum-laarumini ja alkaisin vaikka johonkin hyödylliseen hommaan, esimerkiksi ilta-ruuan laittoon. Kalakeittoa ajattelin valmistaa, tulkoon sekin nyt kaiken kansan tietoon. Lähiomainen tykkää siitä, häneltä jos erehtyy kysymään ateriatoivomusta, niin se on takuuvarmasti KALAKEITTO, toisella sijalla on marjakeitto.

Eipä muuta kuin kattilat kuumenemaan.