Alkuviikon ohjelmassa on ollut hiihtovarusteiden huoltoa. Se on seuraavana viikonloppuna mies-väellä kova koitos edessä. Talven kohokohta, SM-hirvenhiihdot Vaalassa.

Nyt odottaa lähiomaisen ja kuopuksen niin "mateennahkat" kuin "vaippahousutkin" puhtaana odottamassa matkaan lähtöä. Nykyisin pääsenkin paljon vähemmällä näissä hommista kuin aikoinaan. Melkeinpä taitaa rajoittua pelkästään tähän pyykinpesuun, jos jollain konstilla saa lähiomaiselta kiskottua hikiset rytkyt koneeseen. Ei tahdo suostua luovuttamaan niitä, ei muka ole vielä likaantuneetkaan. Millähän sais hänet ymmärtämään, että hiki syö kuituja kuin tupajumi hirsiä. Kuopus kyllä huoltaa vaatteensa itse, viimeksi vain jätti vermeet kotiin, ei viitsinyt viedä muutaman päivän takia niitä opiskelu paikkakunnalleen. No, äitipä pesaisi ne.

Ennen, kun ladulle lähtijöitä oli 3 tai 4, ja kaikki odottivat valmista, olikin viikonlopun aamut touhua täynnä. Kassien pakkaamista ja eväiden laittoa, ei meinannut navettatöille joutua ollenkaan.

Nyt moni varmaan ihmettelee, mitä yhteistä on "mateennahalla" ja hiihtämisellä. Sen "nahkan" näet hiihtäjä vetää päälleen. Nykyiset hiihtohaalarit ovat niin mateennahkan oloisia, liukkaista ja sitkeistä tekstiileistä valmistettuja, siitä nimitys.

Myös nuo "vaippahousut" varmaan herättävät kummastusta, mutta se on taas meidän perhekeskeinen nimitys tuulensuoja housuille. Niiden malli kun oli takavuosina sellainen,että edessä oli vain pieni suikale tuulensuoja kangasta. Joku keksi että vaippahousuthan nuo ovat ja niin se nimitys jäi elämään. Sivullisesta varmaan kuulostaisi huvittavalta, kun lähiomainen etsii syksyisin lumien tultua hiihtovarusteitaan ja huutelee: "Missä on minun vaippahousut?"

Toivottavasti on suotuisat ilmat viikonloppuna kisoja ajatellen. Matkakin on pitkä, eikä huonossa kelissä ole ollenkaan miellyttävä ajaa. Jos lunta sataa minäkin saisin olla sydän syrjällään koko ajan, enkä voisi nauttia niistä päivistä jotka saan viettää yksin kotona.