Peruna nostaa sipastiin eilen ja yllätys yllätys, satoa saatiin hyvin. Vaikka oli pieni ala kasvamassa niin talven perunat tuli. Ja niin hyviä, puhtaita, terveitä mukuloita, kuin isoja "kananmunia". Lystikseen niitä keräsi. Toisin kävi piha-pellon perunoiden kanssa. Rupisia, osin jo mädäntyneitäkin, eikä sadon määrällä voi kehuskella niin vähäistä oli.
Kun mennyt kesä oli niin märkä, perunamaan valinnalla oli iso osuus sadon määrään. Sehän nähtiin omassa valinnoissakin. Tähän lähelle istutettiin vähän, ettei tarvitse joka perunan keittoa varten lähteä tuolta etempää hakemaan. Tässä maa-aines ei kovinkaan kuohkeaa ole, siis enemmän saviperäistä. Tuolla muutaman kilometrin päässä on ihan toisenlaista se multa, hiekkaperäistä ja niin "kupsakkaa" kuin olla voi. Niin suuri osuus on maaperällä sadon määrään. Sellainen ajatus tulee väkisinkin, entä jos olisi ollutkin kuiva ja helteinen kesä, miten sitten olisi käynyt.
Sanotaan että rakkaus on potaatti. Sehän on kaunis ja puhdas jos meidän potatteihin verrataan
.No, se potateista.
Puolukan siivoustakin on riittänyt tänä vuonna. Itse en ole käynyt poimimassa yhtään, mutta lähiomainen on innokas siihen hommaan. Muutaman ämpärillisen olen sormieni lomitse valuttanut ja nyt on 1½ ämpärillistä odottamassa käsittelyä. Tuntuu vähän hurjalta että 2 henkeä tarvitsee tuollaisia määriä, mutta kyllä niitä löytyy oksan ottajia jos on kuusen kaatajia. Ja se on hyvä jos kuka jaksaa vain ja on innostunut poimimaan kun niitä kerran on. On ollut syksyjä ettei ole saatu talven varalle kuin vaivaiset 5 litraa. Mukavaa kun saa nyt keitellä mielin määrin "huppeli-puuroa". Lapset kutsuivat pienenä ollessaan vispipuuroa tuolla nimellä.
Sieniä en vielä ole saanut muuta kuin vähän kanttarelliä. Arveluttaa näin kompurajalkaisena lähteä metsään samoamaan jos ei selviä sieltä takaisin. Ihmiset kertovat vielä ettei muka suolattaviksi kelpaavia sieniä liioin oliskaan. Nyt kyllä ajttelin lähteä tuosta läheltä katsomaan olisko edes kanttarellejä pompsahtanut pintaan.
Kommentit