Tulipa mieleen viime jouluinen juttu, kun huomasin, että joulukuu alkaa jo ensiviikolla. Muistaakseni en ole sitä tähän blogiin kirjoittanutkaan. Toivottavasti en, olishan se aika häpeä jos samoja juttuja toistaisin. En nyt aio ryhtyä tarkistamaan vaan otan sen riskin.

Oli joulu-aatto ja meidät oli kutsuttu tyttären perheen luo illaksi. Heillä on suuri koti, vanha asuintiloiksi remontoitu kansakoulu. Mutta täyttyi sekin, olihan meitä 3 perhettä koolla, lapsiakin oli 6 juoksemassa huoneesta toiseen ja mekastamassa.

Saunassa oli käyty, osa heidän saunassaan, osa meidän, teimme tällaisen järjestelyn ajan säästämiseksi ja hyvin pelasi, pääsimme aikanaan nauttimaan ehtoisan emännän laittamia maukkaita jouluruokia . Herkulliset pöperöt oli tytär laittanutkin.

Aterioiduttuamme me aikuiset otimme rennon asennon, täysinäinen vatsa ei sallinut muunlaista, ja aloimme nauttia joulurauhasta, joka tosin oli kyseenalainen .

Lapset alkoivat odotella joulupukkia. Mutta kuinka ollakaan, heidän mieleensä tulikin ajatus, ettei joulupukkia ole olemassakaan, joku vain pukeutuu pukin vaatteisiin. Tietysti ensimmäiseksi alkoivat epäillä eno/setää, hän varmaankin on pukkina .

Alkoi ankara eno/sedän vahtiminen, pienempin lasten jono seurasi eno/setää joka askeleella. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin pääsi livahtamaan lasten silmistä . Vimmattu etsiminen alkoi siinä samassa ja huutaminen eno/setää nimeltä. Välillä piti käydä katsomassa ikkunasta pihalle, jospa hän siellä jo olisi pukin turkiksissaan.

Eipä vain löytynyt. Eteisestä alkoi kuulua kolinaa ja joulupukki työntyi tupaan. Jopa alkoi "konsertti" lasten suusta, yhteen ääneen rallattivat pukille:"SINÄ OLET TUOMO...SINÄ OLET TUOMO...".  Pukki jo vähän ihmeissään katseli, mitä tämä tällainen vastaanotto oikein merkitsee. Rallatus senkuin jatkui,  kunnes....eno/setä ilmestyi kamarin ovelle .

Lapset huomasivat hänet ja rallatus loppui kuin veitsellä leikaten. Hämmentyneinä, ehkä vähän myös peloissaankin, katsoivat vuoroin joulupukkia ja vuoroin eno/setää . Varmaankin ajatukset risteilivät: Mitähän tästä nyt seuraa?

Oli vähän aikaa TOSI hiljaista, kunnes...aikuisten suunnalta räjähti hyvin vahingon iloinen naurun käkätys. Vai ei joulupukkia ole olemassakaan, mitenkäs nyt suu pannaan? ( Hyi aikuiset, miten ala-arvoista käyttäytymistä lapsia kohtaan )

Lientyihän se pelonsekainen jännitys lapsilta, kun pukki ei ollut sitten moksiskaan episodista ja alkoi pyydellä lapsilta apua lahjakääröjen jaossa.

Pukin lähdettyä kuului vielä epäilyksiä hänen olemassa olostaan: "Mutta siltä näkyi kaulalta ihan oikeaa ihoa, ei se ollut oikea joulupukki."

Miten lienee nyt ajatukset vuotta myöhemmin? Hmm...kyllähän sen arvaa, koulukin kantaa kortensa siihen epäilysten kekoon.

Muuten...millaista oikean joulupukin iho oikein on?