Nyt on Santra-kisu madotettu.

Ostin sellaista tahnaa joka on ruiskussa. Kolmena päivänä piti sitä antaa täyden tehon saamiseksi. Kahtena aamuna annoimme sitä porukalla. Toinen piti kissaa rukkaset kädessä ja toinen tunki ruiskua suuhun. Hanttiin pisti, mutta onnistui se viimein. Mököttämään meni sitten, nälkä kuitenkin voitti ja tuli puurolle. Pitihän sille sitten vähän herkkuakin antaa, lepytykseksi.

Tänä aamuna Santra odotteli kaikessa rauhassa aamupuuroaan, ei aavistanut minun kieroja ajatuksiani. Yht'äkkiä nappasin niskanahkasta kiinni ja tyrkkäsin ruiskun suuhun ja lääkkeen nieluun.

Jos katse voisi tappaa niin olisin nyt vainaja, sellaisia silmäyksiä Santra minuun loi. No lohtua on sille se, että huomenna ei kiusata.

Kiitokset kaikille neuvoa kyseisessä asiassa antaneet.