Tänään alkoivat kesän oopperajuhlat Savonlinnassa. Olisin niin mielelläni lähtenyt tänäkin kesänä kokemaan oopperan hurmoksen. Mutta ei onnistu, monestakin syystä.

Tästä on jo vuosia, tarkalleen lukien 24, kun olin keskimmäisen poikani kanssa tutustumassa Olavinlinnaan. Linnan opastetulla kierroksella tulimme sellaiseen paikkaan mistä näki ja kuuli käynnissä olevaa oopperan harjoitusta.

Muutaman minuutin opas antoi kuunnella siinä, mutta sitten "hätisti" laumansa eteenpäin, ei kuulemma saanut jäädä seuraamaan sitä. Ja minä olisin niin mielelläni vaikka keskeyttänyt kierroksen ja jäänyt siihen paikkaan.

Ei tämän kaltainen musiikki ole tv:stä ja radiosta kuultuna sitä, mitä se on oikeassa ympäristössä esitettynä. Vaikka se senkertainen oli vain harjoitus, ei enemmälti kulisseja eikä esiintymisasujakaan, silti olin aivan myytynä. Pääsisinpä vaikka yhden kerran kokemaan paikan päällä tällaista, huokailin kotona.

Olin aivan satavarma, että sekin haave jää siihen 'toteutumattomien unelmien kansioon', enhän eedes tiennyt mistä sinne lippujakaan saa ja vielä niin kalliitakin olivat.

Sain kuulla että äidillänikin oli samanlainen haave, yhdessä sitten huokailimme.

Sitten eräänä keväänä sainkin synttäri-lahjaksi 2 OOPPERALIPPUA ! Ajatella! Se haave ei sitten sinne kansioon jäänytkään. Toinen lippu tosin oli tarkoitettu äidille josta sain innostuneen seuralaisen, mies kun ei oikein anna arvoa kyseiselle musiikin lajille.

Nyt en enää muista mikä oli tämän oopperan nimi, mutta väliäkös sillä, nautinto oli ainakin mahtava.

Illalla kun ajelimme kotiin, äiti sanoi ettei hän kyllä kerro kotikylällä kellekään, että on oopperajuhlilla käynyt.

"Mikset?" kysyin

"Pitävät minua hupsuna kun eliittijuhliin tuppaudun, vaikka en maalaisena ymmärrä oopperasta mitään."

Minä olin ihan ymmälläni tuollaisesta mietteestä. Itse ainakin aioin kertoa ja ylistää asiata  kaikille joita tapaisin.

"Etkö sinä pitänyt tästä sitten?" kysyin

"Kyllä, mutta kun ne kyläläiset luulevat että olen olevinani jotain parempaa," hän vastasi.

Olin lukenut vähän aiemmin jostain lehdestä just' samaisesta asiasta ja siinä sanottiin näin: "Jos jostain asiasta, kuten esimerkiksi konserteista, oopperasta ja teatterista pitää, niin silloin ymmärtää niitä." (Tämä ei nyt ole aivan sanatarkka lainaus, mutta sanoma oli tällainen.) Kerroin tämän myös äidilleni.

Ymmärsin hyvin äidin huolen. Siihen aikaan täällä maaseudulla kyllä pidettiin ihmistä vähän sellaisena niinkuin erikoisuuden tavoittelijana jos nyt kävi vähänkin harvinaisemmissa tilaisuuksissa. Nyt onneksi on asenteet muuttuneet huomattavasti.

Kävimme vielä toisenkin kerran yhdessä katsomassa LENTÄVÄN HOLLANTILAISEN. Kolmatta reissua hän ei enää luvannut tehdä, koska oli jo senverran iäkäs ettei jaksanut enää, eikä minunkaan ole tullut lähdettyä, kaverin puutekin on osa syynä ollut. Mutta joka kesä kyllä syttyy sellainen halu, kuin polte ikään, päästä vielä kerran katsomaan ja etenkin kuulemaan sitä oopperaa. Ehkä vielä joskus.