Aivot ovat tosi ihmeellinen elin. Aivan käsittämättömät tällaiselle tavalliselle tallaajalle.
Vaikka ne ovat niin pieni "mötikkä" ihmisen koko kehoon verrattuna, niin kaikki toiminta riippuu aivojen kunnosta.
 Elävä tietokone, sitä se on, mutta parempana versiona mitä nämä "elottomat", ihmiskäsin käytettävät koneet. Vaikka eteviä ja viisaita ne nämäkin tietysti ovat, mutta ei nämä kaikkeen pysty.  Tai, enhän minä kaikkea tiedä mitä tuolla suuressa maailmassa tietokoneilla pystytään tekemään.

 Mutta tämä ihmisen ajattelu elin vain jaksaa ihmetyttää. Sen herkkyys ja haavoittuvuus, se on niin pienestä kiinni. Ajatella, miten pienen pieni hiukkanen, joka aivojen verisuonissa vaeltelee, jämähtää johonkin suonen mutkaan ja lamauttaa koko ihmiskehon. Siis elävä tietokone sananmukaisesti kaatuu. Ja siitä on tehtävä kaatumis ilmoitus mitä pikimmiten, mutta omistajapa ei pystykään siihen itse, on oltava sivullinen joka sen tekee ja on ajan kysymys onnistuuko se ajoissa. Monta kertaa käy niin ettei onnistu.

Aivoille pitää antaa myös työtä, voimisteluttaa niitä, muuten ajan mittaan alkaa ajatukset jumittaa, ei oivalla yksinkertaisempiakaan juttuja. Äitini oli aikoinaan kova ratkomaan ristisana tehtäviä ja hänellä aivot toimivat psyykkiselä tasolla moitteettomasti kuolemaansa asti (lähes 85v), vaikka fyysisesti keho alkoi rapistua. Itsekin olen yrittänyt sitä ristikko-terapiaa, mutta ei kaikki oikein onnistu, liian kiireinen elämä ehkä vielä, en mielestäni malta keskittyä tarpeeksi. Helpot kryptot tosin  onnistuu usein. Mutta niissäkin olen huomannut miten vireys taso vaikuttaa. Kerran sattui niin, että illalla yritin ratkaista yhtä kryptoa, mutta kun ei sujunut niin ei. Vihdoin jätin koko homman pöydälle ja menin nukkumaan. Yöllä heräsin janoon ja mennessäni juomaan, näin kesken eräisen ristikon pöydällä. Yks'kaks' huomasin että olin saanut tekaistua koko homman loppuun. Siihen auttoi muutaman tunnin uni ja lasillinen vettä. Ihmettelin itsekseni, että noinko helppo se kuitenkin oli, mksen sitä illalla voinut ratkaista.

Aivot tarvitsevat myös rentoutusta. Luin juuri eräästä aikakausi lehdestä aivotutkijan työstä ja hänen elämästään. Hän kertoi siinä, että esimerkiksi luentoja kuunnellessa on hyvä vaikka neuloa. Aivot rentoutuu siinä ja pystyy paremmin kskittymään kuuntelemiseen.
Tuon asian kyllä allekirjoitan omista kokemuksistani. Jo opiskellessani oppitunnilla kirjoittelin ja piirtelin koko ajan, jopa kirjeitä kirjoittelin opettajan luullessa, että teen ahkerasti muistiinpanoja.
Ja nyt myöhemmin kun olen ollut milloin milläkin ammattiin kuuluvalla luennolla, olen koko ajan piirrellyt pieniä kuvia ym. mukavaa ja huomannut että se auttaa keskittymään paljon paremmin. Jos sitä olisin istua töröttänyt ja tuijottanut luennoitsijaa, olisi takuuvarmasti ajatukset olleet kaukana.

Aivot, vaikka se on niin pieni elin kooltaan, on mielenkiintoisin koko ihmisen kropassa. Siitä kannatta todellakin pitää huolta. Senpä vuoksi lähdenkin tästä hetkeksi ulos happea haukkaamaan kun ei sadakaan tällähetkellä.