Tänään on miehen syntymäpäivä, täyttää jo aika monta vuotta, vanha mies.

Tuossa kakkupohjaa illaksi leipoillessani muistui mieleen menneitä syntymäpäiviä. Itse lopetin niitten vieton kun täytin 19. Sanoin että nyt riitti. Mutta kun kukaan ei usko minua, joka vuosi muistuttavat mokomasta ja kynä kädessä sitten leskea tuherran, kuinka vanha sitä oikeasti olen. Tulos on siltä osin aina sama, ei enää 19, paljon paljon enemmän. Mokomatkin muistuttajat.

Lapsillehan se päivä on tärkeä, suuri on pettymys jos jostain syystä juhlat joutuu siirtämään joksikin muuksi, tietysti aikuisille sopivampaan päivään. Sen olen huomannut,että mitä vanhemmaksi tulevat, sen vähemmän arvostavat syntymäpäiviä.

Yksi mieleenpainuneista muistoista on isännän 50-vuotis juhlat.

Ensin hän oli sitämieltä että ei juhlita. Mutta 2 viikkoa ennen kyseistä päivää ilmoitti noin vain sivumennen, että jos sittenkin pitäis ne päivät.

No niin, eikun eukko "munia lerputtamaa" siltä seisomalta, muutenhan ei valmista kerkeis saada millään. Itse sankari lähti, muistaakseni Ilomantsiin asti metsästyksen rata-ammunnan SM-kilpailuihin.

Minä leivoin ja leivoin, pikkuleivät alkoivat olla jo kasassa ja jotain muutakin. Tuli puhelu Ilomantsista:"Poika voitti mestaruuden sarjassaan," itkun sekainen ääni ilmoitti (en muista oliko voitto luodikosta vai hirvestä). Isä itki ilosta poikansa menestystä, olihan se hänen monivuotinen haaveensa, joko oma tai lasten SM-voitto. Muuten, näin jälestäpäin ajateltuna se tais olla paras synttäri lahja hänelle, eniten liikuttava.

Tietäähän sen sitten miten niille minun leipomuksilleni kävi. Kaikki harrastus kaverit tulivat mitalikaffeelle ja niitähän oli, kavereita.

Ei siinä auttanut muu kui aloittaa leipomiset alusta, kiirettäkin pakkasi päälle, ei sitä yli 100:lle hengelle aivan kädenkäänteessä pöperöä  laitettu. Vielä karjatyöt ja kaikki. Mutta, Luojalle kiitos, jaksoin kaikki ajallaan.

Itse juhlapäivänä vieraita tuli jatkuvana virtana, onneksi sain keittiöön asiantuntevan ihmisen auttamaan.

Olikohan illan kohokohta se ohjelma numero jonka lehmät järjestivät? Lomittaja tuli iltatöille ja kohta juoksi itku kurkussa ilmoittamaan, että pari lehmää on ojassa, valtaojassa kaiken lisäksi. Minä rauhoittelemaan lomittajaa, että ei se sinun vikasi ole, älä itke, on ne siellä rypeneet ennenkin. Miehet, päivänsankari ja kokkipoika ( hänellä kokemusta kyseisestä operaatiosta) ryntäsivät lehmän nostoon. Toinen lehmistä pääsi omin neuvoin ylös, mutta toista ei ollut näkyvissä kuin pää ja selkäranka.

Siinä sitä meuhkasivat nostoliinojen kanssa, muta lensi, ihme kyllä voimasnoja ei liiemmälti kuulunut. "Yleisö" parveili kameroineen ympärillä valokuvaten tätä erikoista ohjelmanumeroa.

Vihdoin olivat liinat lehmän ympärillä ja nosto voi alkaa. Se tapahtui trktorilla. Mudasta nousi musta lehmä ja 2 mustaa miestä. Onneksi oli kesä (harvemmin taitaa lehmät talvella ojiin putoillakaan) ja riittävästi vettä, saatiin kaikki puhtaiksi. Juhlat pääsivät jatkumaan ja lomittajakin lypsylle.

Loppu-illasta nousikin sitten ukos-ilma ja loputkin vieraat lähtivät koteihinsa.

Ihmeellistä mielestäni oli kun 10 vuoden kuluttua juhlat loppuivat "saman kaavan" mukaan. Nyt ei lehmät esittäneet pääosaa, onneksi, mutta samalla lailla ukkonen nousi ja kaiken lisäksi virran takaa josta se harvoin tulee. Valtava myrsky pyörre lakaisi pihamaan yli, lastenrattaat karkasivat  pitkin tietä (onneksi olivat tyhjät), kertakäytto mukit lentelivät sikin sokin, kun ei ennätetty niitä korjaamaan pöydiltä. Jyrähteli jo kovasti. Vieraat katsoivat parhaaksi häipyä paremman sään aikana, kohta jo alkoikin kova sade.

Aivankuin Luoja olisi ilmoittanut audienssin päättyneeksi.

Katsotaan nyt muutaman vuoden päähän, toistaako historia itseään, jyrähtääkö silloinkin.

Tuosta lehmänosto operaatiosta olisi kyllä kuviakin, mutta minulla on vielä scannaus hakusessa, joten ei tähän lähtöön niitä ole laittaa tähän. Mutta jos jossain vaiheessa oppisin senkin homman hallitsemaan niin ehkä sitten. Nyt jos yritän sitä , niin voi kohta olla kädessäni 10 tulostettua kuvaa kädessäni eikä koneen tiedostoissa yhtään, niinkin on käynyt.

Nyt lähettää jo keittiö nenääni ihania tattari-rieskan tuoksuja. Pitänee siirtyä sille puolelle, kakkukin on jäähtynyt joten täytän sen. Haaveilin myös yllättäväni päivänsankarin muurikkaletuilla kun töistään joutaa  kotiin.

Illalla siten juhlitaan.